Varoituksen sana koko lukupiirihommasta: Tällainen järjestämisaiheiden rakastaja suhtautuu myönteisesti kaikkiin tämän aihealueen kirjoihin. Järjestämisen ja uudenlaisen tavarasuhteen opettelun merkitystä en kyseenalaista. Joku, jonka mielestä kodin järjestyksessä pitäminen on pinnallista tai hassua marttailua, saattaa kokea järjestämisoppaat turhanpäiväisenä, minä en.
Sympaattinen aloittajan opas kurinalaisuuden voimaan uskovalle
Kaaoksen kesyttäjä on helppolukuinen, sympaattinen ja erittäin kauniisti taitettu kirja, jota voi suositella ihan ensimmäiseksi tutustumiseksi tavaroiden karsimisen aihepiiriin. En ehkä itse ole täsmälleen kohderyhmää (enää), koska kirjan alkupuolen tavaroihin keskittyvä osuus tarjoaa minulle ikävän vähän samastumiskohtia. En kykene enää inspiroitumaan ihan perusohjeista kun oman kodin tavaravirrat on jo aikaa sitten pääsääntöisesti kesytetty, ja minulle on jo ehtinyt muodostua hyvin vahva mielipide siitä mikä toimii meillä ja mikä ei.
Tuntuu että pitää ihan puolustella sitä että löydän Kaaoksen kesyttäjästä jonkin verran kritisoitavaa. Suosittelen sitä silti lämpimästi! Jokainen löytäköön oman tiensä!
Te Velde-Luoman suhtautuminen elämänmuutoksiin on hyvin perinteinen: vaaditaan vain sisäinen motivaatio ja itsekuria. Olen itse paljon pohtinut kurinalaisuuden, itsekurin ja rationaalisuuteen pohjautuvan päätöksenteon merkitystä elämässäni, ja olen hiljalleen menettämässä uskoni kurinalaisuuteen hyvänä elämänhallinnan periaatteena. Kirjassa tavarakuormia verrataan ylipainoon ja annetaan ymmärtää, että kumpaankin pätee sama mekanismi: kun tajuat mikä on elämässä tärkeää ja otat itseäsi niskasta kiinni, pienin askelin pääset kohti normaalipainoa/roinatonta kotia. Nykyään tiedetään että itsekuri ei pitkälle riitä, vaan että ihmisen psykologiset, jopa ihmiskehon fyysiset ja kemialliset prosessit ovat paljon monimutkaisempia ja voimakkaampia kuin itsekuri.
Ylipäätään kirjan alkupuolen esimerkit kiireisestä elämästä eivät puhuttele minua koska olen jo aikaa sitten siivonnut elämästäni asiat joita tekisin vain siksi että se on trendikästä tai koska "niin kuuluu tehdä". Toisaalta mainitaan pyörällä töihin ajaminen esimerkkinä hyvistä asioista kun taas itse näkisin sen täydellisenä aikasyöppönä. Turhina velvollisuuksina nostetaan esimerkeiksi asioita jotka itse koen elämässä kaikkein tärkeimpänä, kuten tuttavien tapaaminen. Selvästikin Anne on hyvin hyvin erilainen ihminen kuin minä! Samoja periaatteita voi tietenkin soveltaa omaan elämään mutta hankalaa se tunnetasolla on kun oma ensireaktio on moneen ohjeeseen: ”Mutta eihän se noin mene!”
Sujuvan elämän Niksi-Pirkka
Kaaoksen kesyttäjän "perusmetodi tavarakaaoksen kesyttämiseksi" (s. 47) jää yllättävän löysäksi. Karsimisen periaatteita ei ole muotoiltu kovin ytimekkäästi: ”mikä on tarpeellista, inspiroivaa, kaunista...”. Jo lauseessa käytetyt kolme pistettä ovat paljastavia: selkeää reseptiä ei anneta, ja tällä periaatteella ei välttämättä tarvitse luopua yhtään mistään.
Verrattuna Konmariin (joka on lukupiirilistalla seuraavana), tämä onkin Kaaoksen kesyttäjän suurin heikkous: metodia ei ole loppuun asti yksinkertaistettu ja tuotteistettu. Toisaalta, hieman löyhempänä monenlaisten erilaisten toimintatapojen luettelona Kaaoksen kesyttäjä puhuttelee sellaista lukijaa, joka etsii vinkkejä sujuvampaan arkeen mutta ei halua tehdä täyskäännöstä elämässään. Siinä missä Konmari on uskonlahko, Kaaoksen kesyttäjä on sujuvan elämän Niksi-Pirkka.
Tavaroidenseulontatekniikka (s. 55) sen sijaan on hyvin suoraviivainen, ja kirjassa kivasti kuvilla havainnollistettu. Jos minun pitäisi valita Konmari-metodin ja tämän välillä, suosittelisin tätä koska te Velde-Luoman neljän laatikon tekniikka on armollisempi, arkielämän keskellä toimivampi, vähemmän disruptiivinen kuin Konmarin tapa, jossa kaikki saman kategorian esineet haetaan kaikista kaapeista kerralla ulos.
Neljä eri laatikkoa seulontavaiheeseen. Kuva kirjasta Kaaoksen kesyttäjä.
Hupsis - digitalisaatio tapahtui!
Kaaoksen kesyttäjä ei tyydy neuvomaan materian raivaamisessa ja järjestelyssä vaan käsittelee myös paperien arkistointia, elektronisessa muodossa olevan datan, kuten sähköpostien järjestämistä, ja vieläpä ajankäyttöäkin. Tämä monipuolisuus on sekä sen vahvuus että heikkous. Näin montaa aluetta on mahdotonta käsitellä perinpohjaisesti yhdessä kirjassa, ja moni luku on pelkkää vinkkiluetteloa ilman syvempää pohdintaa. Toisaalta monipuolisuus tekee Kaaoksen kesyttäjästä jotain enemmän kuin tavaroidenkarsimisoppaan.
Lukiessani hämmästelin, millaisen aimoharppauksen digitalisaatio on ottanut siinä vajaassa kymmenessä vuodessa joka on kulunut kirjan ensimmäisen painoksen julkaisemisen jälkeen! Kaaoksen kesyttäjän vinkit papereiden säilyttämiseen ovat auttamattomasti vanhentuneet. Kuka vielä käsittelee tiliotteita tai suurinta osaa laskuistakaan paperisina? Miksi tuloja ja menoja pitäisi kategorisoida paperilla ja mapeissa kun pankin mobiiliappsi tekee sen automaattisesti? Jos sinun pankkisi appsi ei sitä tee, vaihda DanskeBankiin. Suosittelen hyppäämään kirjan sivut 82-85 kokonaan yli. Älä hyvä ihminen noudata ainakaan sitä neuvoa, että jokaisen vuoden rahaliikenteelle pitäisi olla oma mappinsa! Käytä aikasi hyödyllisemmin esimerkiksi kissavideoita YouTubesta katsellen!
Sähköpostin käsittelyyn annetut vinkit eivät myöskään nykypäivän tietotyöläiselle päde. Monissa nykypäivän työtehtävissä sähköposti on keskeinen työväline eikä ole kertakaikkiaan mahdollista tehdä työtään tehokkaasti niin että katsoisi sähköpostinsa vain kerran päivässä. Muina aikoina siis työt seisoisivat? Kaipaisin itse epätoivoisesti ratkaisua sähköpostitulvaongelmaan, mutta tähän mennessä en ole kohdannut vielä yhden yhtä aidosti toimivaa metodia omaan tilanteeseeni. (Sivumennen sanottuna uskon, että minun perusongelmani on liian suuri työn määrä, ja sähköpostin hallitsemattomuus on tästä vain oire. Mutta se on toisen pohdinnan aihe.)
Pistä korvan taakse Eisenhowerin ajatteluun perustuva ajankäytön nelikenttä
Ajankäytön hallinnan asiat ovat tässä elämänvaiheessa minulle kirjan parasta antia ja päätinkin Kaaoksen kesyttäjää lukiessa hankkia käsiini lisää ajankäyttökirjallisuutta.
Eisenhowerin ajattelusta inspiraationsa saanut ajankäytön nelikenttä (s. 102) on oivaltava ja alkaa varmasti elää mielessäni omaa elämäänsä. Tähän paneutumista suosittelen lämpimästi, ja aion itsekin syvälukea tämän luvun kirjasta vielä uudelleen.
Hieman kritisoin sitä näkemystä että suunnittelematon haahuilu, ”epämääräinen ajankulu”, olisi ainakaan yksinomaan huono asia. Juuri epämääräinen joutilas aika, sohvalla istuskelu, kaukaisuuteen tuijottelu tai sattumanvaraisuuteen perustuva nettisurffailu tekee sielulle erityisen hyvää. Rajansa lorvailullakin mutta ei kaiken tekemisen tarvitse olla pelkästään joko tärkeää ja pakollista tai poikkeuksellisen inspiroivaa.
Ajankäytön laatulohkot. Kuva kirjasta Kaaoksen kesyttäjä.
Koostin vielä itselleni muistiin Kaaoksen kesyttäjän parhaat vinkit ja oivallukset:
- Älä ryhdy työhön jos olet uupunut tai masentunut. Raivaaminen vaatii päätöksentekokykyä, joka puolestaan vaatii virkeyttä.
- Tarkastele tavaroitasi kuin vieraan silmin ja kyseenalaista niiden läsnäolo-oikeus.
- Minkä tahansa tekemisen suunnittelussa on tiedostettava siivoamisen rooli. Mitä enemmän tekemisen tykötarpeita, sen enemmän tarvitaan aikaa niiden paikalleen palauttamiseen.
- Vaikeasti rei’itettävät (arkistoitavat paperitavarat) voi laittaa muovitaskuun, jossa on tukena A4-kokoinen pahvi. (Tässä siis nimenomaan tämä pahvi on se uusi juttu!)
- Ajastaminen: Tee järjestelyä, arkistointia tai muuta puuhaa 10 minuuttia tai puoli tuntia kerrallaan. Et uuvu ja jaksat aloittaa uudelleenkin.
- Pitkästymisen jääminen historiaan: Internetin keksimisen jälkeen ei tekemisestä ole ollut pulaa.