keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Siivouspäivätunnelmia

Siivoojien käynnin jälkeen koti tuntuu ihanalta. Osaksi on kyse siitä, että on tosiaankin puhdasta, mutta osaksi siitä, että laitamme tavarat paikoilleen ennen siivousta. Kun siivoojat ovat lähteneet, laittelen usein vielä huoneita nätiksi, korjailen tyynyjen ja mattojen asentoa, asettelen verhoja.

Siivous meillä tapahtuu aina keskiviikkoaamuisin, joten koti on parhaimmillaan keskiviikkoisin puolen päivän aikaan. Usein olen tuolloin yksin kotona, koska teen etätöitä, ja nautin siitä hetkestä, kun pidän lounas- tai teetauon puhtoisessa, hiljaisessa kodissa.


Meidän yläkerran aulassa näyttää tällä hetkellä tällaiselta. Huoneen pysyvät värit ovat harmaa ja koivu. Tekstiileillä voi sitten vaikuttaa värimaailmaan. Kyllähän verhot myös ovat melko pysyvä osa, vaikka tarkoitukseni olikin talveksi vaihtaa pinkit pois ja laittaa vihreän kaveriksi jotain tummempaa, viininpunaista vaikka.

Koska tämä on meillä TV-huone, teetin verhot sillä tavalla, että niissä on vuorikankaana pimennyskangas. Silent Gliss -verhokiskoja on kolme, niin että kukin paneeliverhopari liikkuu omalla kiskollaan.


Nyt nautitaan kevään kirkkaista väreistä täysin rinnoin. En suostu uhraamaan ajatustakaan viininpunaisille verhoille.

Yllä olevissa kuvissa sohva näyttää sinertävänharmaalta, vaikka se on kyllä ihan rehellisen harmaa. Alla olevaan kuvaan muutin kuvan valkotasapainoa niin, että väritys on luonnollisempi. 

 
Yläaulasta on näkymä makuuhuoneeseen. Sielläkin näytti niin seesteisen rauhalliselta tänään. Sänky tulee pedatuksi oikeastaan vain siivouspäivisin, vaikka vähän väliä päätän muuttaa tapojani. Onhan se niin sievää kun sänky on pedattu.

Yläaulan sohvan selkänojan yli on näkymä alakertaan varsinaiseen olohuoneeseen. Seinällä oleva maalaus on Annuli Viherjuuren. Matto rimmaa maalauksen kanssa kivasti, mutta aikeeni on kuitenkin hankkia olohuoneeseen piakkoin yksivärinen matto. Raidat missään muodossa eivät oikein ole minun juttu - mutta vannomatta paras (laitan tätä lisäystä näemmä joka paikkaan...)

 
Usein sitä kotona keskittyy kaikkeen siihen, mikä on keskeneräistä tai rempallaan. Siivouspäivänä annan kuitenkin itselleni luvan nauttia kodista sellaisena kuin se on - ja parhaimmillaan se juuri siivouspäivänä näyttäytyykin.


maanantai 17. helmikuuta 2014

Loft-tyyliä oululaisella pellolla

Meidän lähellä on myynnissä talo, joka naapurustomme rouvien kesken on herättänyt paljon puhetta. Yhden rouvan mielestä kohde on aivan super-ihqu kun taas muutama muu ei tykkää ollenkaan, ja lopuilla on mielipiteitä siitä välistä.

Itse lukeudun siihen "siitä välistä" -porukkaan.

Talo näyttää ulkoapäin keskeneräiseltä, ilmeisesti onkin eikä vain näytä. Piha on myös laittamatta. Tämä voi olla hyväkin - jos olisin taloa ostamassa, tykkäisin mieluummin laittamattomasta pihasta kuin "valmiista" pihasta, joka ei olisi oman makuni mukainen.


Keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat yhtä tilaa, jonka yksi seinä muodostuu ikkunoista. Tämä tila näyttääkin olevan talon arkkitehtooninen valttikortti. Rakennustapaa tuntematta on vaikea sanoa, miten lasiseinä toimii käytännössä. Itseäni arveluttaisi energiankulutus, pysyykö tila lämpimänä talvella ja millä hiilijalanjäljellä. Ehkä nykytekniikalla isot ikkunapinta-alat eivät ole enää ongelma.

Keittiössä näyttäisi saareke olevan viimeistelemätöntä tai viimeistelemättömän näköiseksi jätettyä betonielementtiä, ehkä itse valettua. Pitkästä tiskipöydästä tykkään. Harmittavan vähän näkee nykyään tiskipöytiä, vaikka rosteripinnalla saa siistiä, vähän teollisen kiiltävää tunnelmaa aikaiseksi.


Ruskeista tiiliseinistä en tykkää. Vaikutelma on liian 70-lukulainen tämän talon tyyliin nähden. Miksi tiili ei ole punaista? Sopisi paljon paremmin. Silti tiiliseinän esiinjättäminen on hyvä idea, ja toimii tässä talossa hyvin.




Alla olevassa kuvassa talon loft-tyyli näkyy leimallisimmin. Sähköjohdot on ainakin tällä kohtaa vedetty pinnassa kunnon teollisuushallimalliin, ja portaiden ja ylätasanteen kaiteet näyttävät ihan tavalliselta verkkoaidalta.

Pidän loft-tyylistä, mutta pidän siitä silloin kun sitä löytyy aidosta ympäristöstä eli vanhojen teollisuus- tai kaupparakennusten ullakkohuoneista. Tässä talossa on ikävästi feikatun maku. Tyylin olisi voinut toteuttaa hienovaraisemmin.


Kylpyhuone on vaikuttavan iso. Betonipintaa on taas paljon - ehkä liiankin paljon? Vaihtelevuutta tulisi, jos osa pinnasta olisi jotain muuta, vaikkapa lasia, jos perinteinen kaakelipinta ei iske.



Oma mielipiteeni on, että talo on vaikuttava, ja pystyisin kyllä kuvittelemaan asuvani siellä, vaikka kaikki ratkaisut eivät minua miellytäkään. Epäilyspuolelle jää ratkaisujen toimivuus (esimerkiksi lämmitys, huokoiset betonipinnat) sekä ajattomuus (tyyli saattaa näyttää huippumuodikkaalta nyt, mutta parin vuoden päästä ehkä jo auttamattoman vanhanaikaiselta).

Onnea perheelle myyntiin - kyllä tästä joku saa itselleen hienon kodin!

Kuvat: Etuovi.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Sothys Siberian Ginseng

Olen kauneudenhoitopalveluiden suurkuluttaja. Leikkautan ja värjäytän hiukseni, käyn kasvohoidoissa, jalkahoidoissa, sokeroinneissa, meikattavana ja joskus myös hierottavana. Rahojen syytäminen palveluihin on ekologista kuluttamista, se lisää kotimaista kysyntää ja edistää naisvaltaista pienyrittäjyyttä - monta hyvää syytä ostaa palveluita mieluummin kuin vaikkapa halpaa kertakäyttömuotia.

Tänään kävin kasvohoidossa pitkästä aikaa. Kosmetologini sanoi, että viimeksi olen käynyt loppukesästä. En käsitä, miten edellisestä kerrasta voi olla vierähtänyt niin kauan. Jotenkin olen laiminlyönyt omaa hyvinvointiani järkyttävällä tavalla, ja tähän saa luvan tulla nyt muutos.

Vakkaripaikkani on oululainen Bella Helena. Helena itse on taivaallisen helläkätinen kosmetologi, ja hienovaraisen tyylikkään huumorintajun omaava mukava ihminen. Aiemmin kävin Helenalla Bella Bella -kauneushoitolassa, mutta kun Bella Bella lopetti, seurasin Helenaa uuteen paikkaan. Bella Helena on loistopaikka jo ihan pelkästään siitä syystä, että hoitolalla on omat parkkipaikat. On luksusta, kun voi ajaa keskustaan huolehtimatta mihin auton saa parkkiin.

Bella Helena on Sothys-salonki. Tällä kertaa minulle tehtiin timanttikuorinta, ihonpuhdistus ja Sothysin erikoiskasvohoito Siberian Ginseng. Sothysin hoidot vaihtelevat kausittain, mikä on ihanaa: tuotteet, tuoksut, hierontakuviot ja naamiot vaihtelevat hoidon mukaan.


Siberian Ginseng -hoito on kuvauksen mukaan energisoiva - juuri passeli minulle, koska työstressi vaivaa, ja viime aikoina olen sairastellut. Ihanaa hoidossa oli pitkä kasvohieronta, jossa myös niskaa ja hartioita hierottiin - ei tietenkään mitenkään runnomalla vaan lempeästi painelemalla ja sivelemällä.

Olin niin väsynyt, että nukahdin ja säpsähdin hereille pariin otteeseen jo ihonpuhdistusvaiheessa, joten kun päästiin hierontaan, olin jo aivan tillintallin. Onhan se kokonaisvaltainen rentoutumiskokemus kun nukahtaa kosmetologin käsittelyssä.


Sain kotiinviemisiksi vielä matkakokoisen päivä- ja yövoiteen samasta hoitolinjasta. Pääsen testailemaan toimivatko tuotteet arkipäiväkäytössä.

Perusteellisen kuvauksen Siberian Ginseng -hoidosta voi lukea täältä - näemmä hoito on sama myös Malesiassa! On se vaan ihmeellinen tämä globaali maailma! Että siihenkin voi luottaa, että menipä Sothys Siberian Ginseng -hoitoon missä maassa tahansa, se on aina samanlainen. Vähän kuin joku BigMac tai Ikean sohvat.

Voivotteluja hoidon kalleudesta ei kannata uskoa - hoito on toki 1,5 tunnin erikoiskasvohoito, eikä 1,5 tuntia kauneudenhoitoalan ammattilaisen aikaa koskaan ilmainen ole, mutta ei hinta myöskään poikkea olennaisesti normaalin kasvohoidon hinnasta.

torstai 13. helmikuuta 2014

DIY: Päällystetyt laatikot

Ei ehkä elämäni onnistunein askarteluprojekti, mutta tulipahan tehtyä.

Hermostuin kertakaikkiaan, kun en keksinyt, mistä Oulussa voisi tämmöinen supertrendikäs sisustusihminen (<--- itseironiaa) ostaa kivalla kuosilla päällystettyjä, pahvisia säilytyslaatikoita. Ajattelin, että tehdään sitten itse, kun olen kerta niin kätevä käsistäni. Säästyy rahaa ja hermoja.

No hermoja ei kyllä säästynyt.

Ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta über-halpoja yksivärisiä lahjapaperirullia, ruinasin samalla reissulla yhden kivan (jäte)pahvilaatikon myyjältä ihan ilmaiseksi, ja toinen pikkulaatikko löytyi kotoa.


Kokeilin pariakin erilaista tapaa saada paperit laatikoihin, ja toimin samalla varoittavana esimerkkinä kaikille laatikonpäällystäjille: älkää tuoko Erikeeper-liimapurkkia lähellekään tätä hommaa! Liima veti paperin ihan kurttuun, ja sai aikaan sen, että isompi laatikko ei nyt kestä tarkastelua toiselta puolelta laisinkaan.

Sen sijaan kaksipuolinen teippi toimi hyvin. Olen kaksipuolisen teipin suurkuluttaja, ja syy, miksi ylipäätään otin sen Erikeeperin esille, oli että teippi pääsi loppumaan. Näin ei k o s k a a n saisi käydä, mutta kävipä vain, koska eilenkin käyttelin teippiä noin rullan verran. (Mentaalinootti: Ei riitä, että laatikossa on kaksi rullaa teippiä kerrallaan, pitää olla ainakin kolme siltä varalta, että askarteluttaa kahtena iltana peräkkäin.)

Ekan laatikon liimailin kasaan yhdestä paperikappaleesta, jonka keskelle kiinnitin laatikon teipeillä. Sitten leikkasin reunat niin, että paperikaistaleen mahtuu kääntämään laatikon sisälle, siis paperi pitää leikata millin tai pari kapeammaksi kuin laatikon reunan leveys.


Siistin paperin reunan vielä taitoksella, ja laitoin siihen päälle kaksipuolista teippiä, jotta se pitää kiinni taitoksen ja liimaa samalla paperin laatikon sisäpuolelle.


Kun laatikon kaikki reunat/laidat oli käsitelty yllä kuvatulla tavalla, kuhunkin kulmaan jäi tällainen pala.


Leikkasin palan varovasti suorakulmion muotoiseksi soiroksi - varovasti siksi, ettei paperi repeydy irti "juuresta". Sitten laitoin taas suikaleeseen teippiä ja teippasin sen kiinni kulmaan sekä ulkoa, että reunan yli sisäpuolelle.


Pienemmästä laatikosta tuli ihan sievä. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy, että laatikon toisen osan kulmat tein vähän eri tavalla, mutta tuo yllä kuvaamani tapa oli ehkä kuitenkin helpompi, ja kulmasta tulee ohuempi.


Tässä sitten vielä toinen päällystämäni laatikko, siis se Erikeeper-sotku, jota yritin pelastaa washi-teipillä. Melkoiseksi soheltamiseksi meni, mutta JOS ei katso toiselle puolelle ja JOS ei syynää liian tarkkaan yksityiskohtia, tämä palvelee muistivihkojeni säilytyspaikkani ihan hyvin.

Ainakin siihen asti, että pääsen täältä peräpohjolasta jonnekin, missä myydään oikeasti nättejä pahvilaatikoita.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Työhuone vihdoinkin (melko) siistinä

Työhuoneen totaalisiivous alkaa pikkuhiljaa näyttäytyä edistyksenä myös siistiytyneiden nurkkien muodossa eikä pelkästään poistuneen tavaran määränä.

Välillä meinasi jo epätoivo yllättää, ja ajatus, etten ikinä enää saa huonetta järjestykseen

Työhuone ei ole suurensuuri, mutta paperia sieltä lähti siivouksen myötä aivan kä-sit-tä-mä-tön määrä. Yksi paperinkeräysastia, siis onkos se jotain 250-litrainen, tuli lähestulkoon täyteen jo ensimmäisistä poistoista, ja sen jälkeen olen vielä poistanut paperia aikakauslehtien muodossa ehkä noin metrin korkuisen pinon verran. Silti kansioihin arkistoitua paperia jää edelleen ehkä noin puolentoista hyllymetrin verran.

Ja minä siis siivosin tällä kertaa vain kirjahyllyn. Työhuoneen laatikostoon en koskenut juurikaan, ja kahteen kiinteään kaappiin en ollenkaan. Laatikoston olen siivonnut aika vasta, ja kaappien suhteen joudun varmaan keräämään hieman energiaa - alkaa olla puhti pois. No jaa, raivasin kyllä laatikoston päällyksen, ja sen tavarapaljouskauheus olikin se liikkeelle paneva voima.

Näkymä ikkunalta huoneeseenpäin näyttää omaan silmääni nyt jo liiankin "siistiltä". Kirjoja meidän kodissa tulee aina olemaan paljon, joten niitä on turha yrittääkään siivota silmistä pois. Työhuone on aina ollut niin täynnä kampetta, että esimerkiksi seinille ei ole tehnyt mieli laittaa mitään. Mattoakaan ei ole. Tästä eteenpäin kiinnitän katsettani enemmän koristelemiseen. That's the fun part!



Lehtien suhteen olen yrittänyt jonkun aikaa noudattaa sellaista logiikkaa, että yhdestä kahteen vuosikertaa voi säilyttää lempparilehtiään. Säilyttelen Glorian Kodit, käsityö- ja askartelulehdet ja puutarhalehdet. Miehen tilaamista säilytetään Mikrobitit, Golf- ja Pokeri-lehdet.

Nyt huomasin, että vuosien 2011 ja 2012 Glorian Kodit ovat täynnä vielä ihan ajankohtaiselta näyttävää asiaa, ja jemmasin lehtiä itselleni yöpöydän hyllylle. Aikeenani on selata ne vielä kertaalleen läpi ja sitten vasta laittaa paperinkeräykseen. Viherpihoja ja Kotipuutarhoja ajattelin viedä kirppikselle, koska niiden jutut ovat melko aikaa kestäviä, ja ainakin itse aikoinaan puutarhaa suunnitellessa himoitsin puutarhalehtien vanhoja vuosikertoja. Ehkä niistä joku kiinnostuu - tai sitten ei.

Lisäksi päätin myös perua ainakin toisen minulle tulevan puutarhalehden tilauksen samoin kuin Tietoviikon, joka kylläkin on loistolehti, mutta jota minun ei tule luetuksi. Saan rautaisannoksen IT-alan uutisia TiVin sähköpostikirjeiden ja internet-sivujen kautta. Tiede-lehden tilauksen jo peruin jokunen aika sitten. Helsingin Sanomien tilauksen ajattelin muuttaa verkkolehtitilaukseksi.

Toinen jemmailukohteeni ovat lahjat. Ostelen sopivissa tilanteissa eri ihmisille sopivia lahjoja varastoon, jotta on mistä ottaa, jos poikani jonkun kaverin synttärit pääsevät unohtumaan tai jos jollekulle pitää nopeasti löytää tuliaisvieminen. Lahjavarastoni sain nyt mahdutetuksi yhteen Iittalan Vakkaan. Vakat ovat nyt Stockan kanta-asiakasalennuksessa, käyn ehkä hakemassa toisenkin, koska olen aivan ymmyrkäisen ihastunut tähän esineeseen.



Hommaa riittää vielä. Muurame-laatikoston päällys ikkunan edessä näyttää tänään tältä:


Tilanne ei ole paha, kun vertaa lähtötilanteeseen. Lähtötilannetta en edes blogiin kehdannut kuvata, täytyy myöntää.

Se täytyy sanoa, että kun on kantanut kuution verran paperia ulos talosta, herkistyy sisään kannettavalle paperille. Kuten niin monessa asiassa, ennaltaehkäisy on tässäkin poikaa. Tiukempaa kuria vaan niille lehtitilauksille!

Nyt minulla on ohjelmassa TV-sarjailta miehen kanssa, jos vain hereillä pysyn. Boksilta löytyvät ainakin Viikingit, Under the Dome ja True Detective. Varsinkin tuo True Detective on aivan mahtavan hienosti toteutettu sarja.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Muutama viikko lomaan - nyt alkaa hypetys

Lomamme alkuun on enää vajaa kolme viikkoa - nyt saa varmaan alkaa jo hehkuttaa tulevaa, ja pistää hieman isomman odotusvaihteen päälle. Yritän välttää ylenmääräistä lomaodotusta silloin kun aikaa on vielä useita viikkoja, en esimerkiksi surffaile juurikaan kohteen sivuilla tai buukkaile retkiä etukäteen. Säästän hypetyksen ihan viimetippaan, ja vältän näin kärsimättömyyden tunteen, jota inhoan.

Loskan keskellä tuntuu siltä, että pari fiiliskuvaa hotellimme sivulta tekevät hyvää ja irrottavat arjesta.

Lomakohteemme on Thaimaan Phuket, ja siellä Tri Trang beach, joka on meille uusi tuttavuus. Aiemmin olemme lomailleet kertaalleen pohjoisemmassa osassa Phukettia, rantaa en nyt muista nimeltä.

Hotellista löytyy esittelyn mukaan kolme uima-allasaluetta. Uimafasiliteetit on aina tärkeitä, koska perinteisesti meidän perhe viettää p a l j o n aikaa auringossa ja vedessä pulikoimassa yhdessä ja erikseen.




Varasimme huoneen, josta on näköala uima-altaalle.


Jos hotellihuoneessamme näyttää siltä kuin alla olevissa kuvissa, täytyy olla tyytyväinen - ei yltiöpäistä luksusta niin kuin aikoinaan Dubain lomalla, mutta siistiä ja modernia.




Thaimaassa kannattaa käyttää palveluja. Yksi elämäni ihanimpia kokemuksia olivat hieronnat ja jalkahoidot hiekkarannalla pienen katoksen alla, iloisten thai-naisten puheenkalkatusta ja naurua kuunnellen. Näitä hetkiä toivon tällekin lomalle. Myös lapsille on tarjolla hierontoja. Pelihullu poikani valittelee toisinaan niskaansa, taidan laittaa hänetkin hierojalle tällä kertaa.


Hotellillamme on oma suojaisa hiekkaranta, ja yleinen Tri Trang beach on kävelymatkan päässä, kertoo kohdeopas. Myös kaupat ja huvitukset ovat melko lähellä, mutta eivät kuitenkaan ihan hotellin kulmalla, mikä on hyvä asia. Letkeää perhelomaa tässä kuitenkin tavoitellaan, bailausreissut ovat asia erikseen...


Kuvat hotellista, ja todellinen hotellikokemus eivät välttämättä täysin kohtaa. Tässä vaiheessa voin kuitenkin uskoa ja kuvitella, että meidän lomasta tulee juuri niin ihana kuin kuvat antavat ymmärtää.

Minä sydän Jensen

Viimeiset neljä päivää on testattu uutta sänkyä mitä suurimmassa määrin - olen nimittäin pääasiassa nukkunut ankaran flunssan vuoksi.

Mutta mikäs sen mukavampaa, kyllä näissä sängyissä kelpaa! Olen niiiin onnellinen! Kuten aiemmin jo kerroin, kyseessä on kaksi kappaletta Jensen Aqtive II -moottorisänkyä.


Sisustusmielessä sänky tuo tullessaan makuuhuoneeseen lähinnä kaksi muutosta. Ensinnäkin hallitsevaksi elementiksi nousee tummanharmaa pääty, kun edellinen sänkymme oli kirsikanväristä puuta. Vaikka muut kalusteet samoin kuin vaatekaappien liukuovet ovat edelleen kirsikkaa, muuttui värimaailma huoneessa silti merkittävästi tämän harmaan järkäleen myötä.

Toinen muutos on, että sänky on suurempi, sekä leveämpi että korkeampi, kuin entinen. Makuuhuone tuntuu nyt täydemmältä ja pesämäisemmältä sängyn muhkeuden myötä.




Sen sijaan olennainen muutos on tietysti nukkumamukavuudessa. Laatu on laatua on laatua. Valitsimme patjaan medium-pehmeyden, mutta minun sängyssäni on erityispaksu ja pehmeä petauspatja, joka saa sängyn tuntumaan siltä kuin höyhenpilvessä nukkuisi. Mitä pehmeämpi sänky, sen paremmin nukuttaa, sanon ma.

Kaukosäätimellä haetaan sitten vielä säädöt kohdalleen sen mukaan haluaako vaikkapa lueskella pääty koholla tai lepuuttaa jalkoja jalkopää koholla. Täydellistä!


Muuten makuuhuoneessa ei ole muuttunut mikään, mutta enpä minä tänne blogiin ole makuuhuonettamme aiemmin kuvannutkaan. Kuvasin tällä kertaa sängyn lisäksi vain muutaman yksityiskohdan, jotka minulle ovat makuuhuoneemme herkkupaloja. Jostain syystä kuvat ovat rakeisia. En ole mikään huippukuvaaja, todellakaan, mutta nyt tuntuu kuin kamerassa olisi objektiivissa jotain vialla.

Valkoinen päiväpeite on aikoinaan, ehkä kymmenisen vuotta sitten, teetetty oululaisessa Decora-sisustusliikkeessä. Peiton reunakaitaleet ovat Designers' Guildin kangasta, hopeanharmaata ja kultaa sinisen ja violetin sävyjen päällä, unenomainen kuosi.


Kun päiväpeitto oli teetetty, yhdistin samoista sävyistä sängynpäätyyn Marimekon Sarafan-kankaan pingotettuna puukehykseen.


Verhokankaat ovat niinikään Decorasta, tummansinistä ja violettia taftia. Keskimmäisessä, violetissa verhossa on tummansininen kirjailu keskellä. Verhot ovat ns. ylipitkät eli laskostuvat hieman lattialle.


Makuuhuone tuntuu uudelta, vaikka vaihtunut on vain sänky. Nyt tietysti tekisi mieleni tehdä vähän muitakin muutoksia, esimerkiksi haluaisin hankkiutua nykyisestä lipastosta eroon ja hankkia tilalle lähes koko sivuseinän mittaisen lipaston, jossa olisi enemmän tilaa sukille, alusvaatteille, koruille ja vöille.

Se saa nyt kuitenkin odottaa. Moni muu muutos on toteutuslistalla ennen sitä. 

perjantai 7. helmikuuta 2014

Ikea Bråkig -laatikoita työhuoneeseen

Työhuoneen uudelleenjärjestely- ja tavaroidenkarsimisprojekti edistyy. On vaikea välttää keksimästä uusia ideoita samalla - ja ideathan ovat sangen vaarallisia, ainakin jos aviomieheltäni kysytään.

Tippaleipäaivoissani on nyttemmin kehkeytynyt ja ilmoille päässyt idea käyttää yhtenä työhuoneen säilytysratkaisuna tavaroiden säilömistä söpöihin pahvilaatikoihin. Olen hetken aikaa asiaa kypsyteltyäni tullut siihen tulokseen, että tykkään Ikean Bråkig-malliston pahvilaatikoista, ja että niiden värimaailma saattaisi sopia meille työhuoneeseen.




En missään tapauksessa ole (vielä) aallonharjalla pastellivärien suhteen, mutta aikanaan silmä alkaa tottua, ja mitä enemmän blogeja koluaa, sitä normaalimmalta nämä puuterisävyt alkavat tuntua. Edelleen meillä kotona värilogiikka on: valkoista yhdistettynä vahvoihin väreihin kuten viininpunainen, violetti, vihreä, pinkki ja tummanharmaa.

Bråkig-mallistoon kuuluu paljon muutakin kuin nämä laatikot, mutta siis haloo - mintunvihreä puutuoli?!? Seriously? En kykene sellaiseen vielä.

Salmiakkikuviot ja muu yltiöpäinen graafisuus eivät myöskään ole minun juttuni - ja tähän vielä se määre: ainakaan vielä.

Mutta nämä laatikot. Tarvitsen työhuoneeseen säilyttimiä, jotka saavat näkyä, mutta ovat myös käytännöllisiä, siis kannellisia mielellään, koska kaikkea ei voi säilyttää avoimissa koreissa ja pussukoissa. Näissä graafisuus ja pastellisuus eivät ole liian päällekäyviä. Suosikkini on tietenkin tuo violettivalkoinen salmiakkilaatikko. Savunsininen/harmaa laatikko kävisi työhuoneeseen myös ihan täydellisesti, koska korkeiden kaappien ovet ovat kutakuinkin samanväriset.




Harmitukseni on suuri, kun näitä ei ole tulossa nettikauppaan myyntiin ollenkaan. Onko se nyt sitten tosiaan suunnattava viikonloppuna Haaparantaan näitä ostamaan.

Kuvat: Ikea Fans Sverige FB-sivujen kansio. Samasta kansiosta löytyy valtavasti kuvia myös malliston muista tuotteista.