sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Yhdestä tuolista

Tämä on oodi eräälle tuolille. Tuoli on tanskalaisen Hay-brändin About a Chair.

Kas tässä ylistyksen kohde:



Keittiöntuolimme olivat jo pitkään antaneet merkkejä halustaan siirtyä tuolien taivaaseen (tai sellaiseen perheeseen, joka ei niin välitä natinasta ja siitä tunteesta, että hetkenä minä hyvänsä voi tuoli pettää pyllyn alta), ja niinpä olin minäkin etsiskellyt tuolimallia, jonka voisin esittää aviomiehelle hyväksyttäväksi. Itse asiassa olin muutamia kokeeksi esitellytkin, mutta vain laimean innostuneesti, ja kaikeksi onneksi sain vain torjuntaa vastineeksi.

Kaikkihan me olemme nähneet About a Chairejä sisustuslehtien sivuilla näinä viime vuosina, mutta minulta kesti hetken tajuta, että tämä tuoli tuo yhteen kaikki ne piirteet, joita hain.

 

AaC on:
  • muotokieleltään moderni ja selkeä
  • olemukseltaan yhtä aikaa siro ja muhkea
  • siinä on samaa kuin Eameseissä, mutta sillä on selkeämmät jalat
  • siihen voi yhdistää monenlaisia pehmusteita (on myös merkin omat pehmusteet olemassa)
  • osien värit voi valita erikseen (siis istumiskuplan väriksi voi ottaa vaikka vaaleanpunaisen ja jalat valkoisina)
 

AaC:n on suunnitellut tanskalainen Hee Welling (mies muuten, nimestä vaikea päätellä), joka on syntynyt vuonna 1974. Mies on siis vuoden nuorempi kuin minä ja skandinaavi, joten kyllä meillä jotain yhteistä on. Mutta ei tästä mitään johtopäätöksiä voi vetää, fanitan kyllä designia laidasta laitaan, vaikka ei olisikaan kyse aikalaisista.

Finnish Design Shopin sivuilla sanotaan Wellingistä näin: "Hee Wellingin suunnittelemat esineet kiinnittyvät tiiviisti osaksi skandinaavista muotoiluperinnettä. Wellingin työt ovat yksinkertaisia, funktionaalisia ja muodoltaan puhtaita." Hyvin sanottu.

 

Meille tilasin tuoleja näin aluksi 4 kpl, koska vanhoista tuoleista kaksi saivat vielä armonaikaa. Minusta on sitäpaitsi hauskaa, kun pöydän ympärillä olevat tuolit eivät ole kaikki samoja. Valitsin istuimeksi valkoisen ja jalat otin tummana. Yhdistelmä on mielestäni raikas tuon mukamas wengen värisen, oikeasti lähes mustan BoConceptin Occa-pöydän kanssa. Pohdiskelin myös kokomustaa tuolia, jolloin pöytäryhmä olisi toki ollut erittäin harmoninen, mutta siroudessa ja ilmavuudessa olisi menetetty. Tämä oli hyvä valinta, uskon näin.

 
 



Lisää kuvia ja perustiedot suunnittelijasta Hayn sivuilta. Suomessa Haytä myy ainakin Finnish Design Shop. Meidän tuolit on tilattu Mööpelin kautta.

PS. Olen ajatellut hankkia tuoleihin pehmusteeksi jotain tästä Shepherdin valikoimasta. Testasin jo aikoinaan Mööpelin liikkeessä, ja sellaiset pyöreät pikkutaljat sopivat AaC-tuoleihin vallan mainiosti. Aina pitää jotain jäädä hankintalistallekin, ei makeaa mahan täydeltä.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Rapukestit muistoissamme

Niin se vaan kesä alkaa olla auttamattomasti ohi - murhe, suru, kyynel! Nyt on juuri oikea hetki katsoa viime kesän kuvia ja tunnelmoida vielä hetki niiden äärellä ennen kuin siirretään fokus kertakaikkisen lopullisesti tulevaan eli joulutouhottamiseen.

Itse olen laittanut kutimillani jo joululahjoja alulle, muun muassa virkistänyt pitkästä aikaa sukankutomistaitoja. Niistä kuitenkin tuonnempana, sillä nyt on luvassa pieni katsaus kesään, nimittäin heinä-elokuun vaihteessa meillä järjestettyihin rapukutsuihin.

Kaikki lähtee liikkeelle siitä, että jokaiselle ruokailijalle varataan tietyt tykötarpeet: Snapsilasi kuuluu ehdottomasti asiaan ja jotenkin sitä toivoo, että kaikilla olisi sen verran seikkailumieltä, että vähintään sen yhden snapsin kykenee kulauttamaan. Tilli on rapujen ehdoton seuralainen, mutta on myös meitä, jotka emme erityisesti tillin mausta välitä, joten meillä tilli tarjoiltiin erillisistä pikkukulhoista. Jokaiselle varataan myös kulhollinen sitruunalla raikastettua vettä käsien huuhtomiseen. Servettejä pitää olla vino pino, koska rapujen syöminen on sottaista (mutta hauskaa) käsityötä.


Meidän tapauksessa kattaus oli pelkistetty. Tuntuu, että rapukesteillä tykötarvetta on niin valtavasti että vielä erikseen koristeleminen tukkisi pöytätilan ihan kokonaan. Toki edelleen pidän mielessä sitä ideaa rapuaiheisesti kirjotuista ruokaliinoista... Suuret metallikulhot tulevat tarpeeseen siinä vaiheessa kun perkuujätettä pitää saada lautaselta siirretyksi pois.
 

 
Meillä tarjoiltiin alkuruuaksi chili-bataattikeittoa - ja se koristeeksi tarkoitettu pistaasimurska tietysti unohtui! Muuten varattiin rapuja ja paahtoleipää niin paljon, että kaikille riitti mahan täydeltä. Lisäksi mieheni oli tehnyt paahtoleipiä varten maustevoin.
 
Ja tässä niitä ihanuuksia sitten on:


Kun on tarpeeksi sinnikkäästi väkertänyt ja käsityötä tehnyt, on vihdoin ansainnut palkintonsa, sen täydellisen rapuleivän!

 

torstai 12. syyskuuta 2013

70-lukulainen Tenavapaino pääsee oikeuksiinsa

Syyskuu on meidän perheessä syntymäpäivien aikaa. Se tarkoittaa kaikenlaista mukavaa puuhastelua, sipinää ja supinaa. Perinteisesti askartelemme kutsukortit poikani syntymäpäiville - ja siis tosiaankin askarteleMME, yhdessä, minä ja poikani.

Meillä on ollut leppäkerttuteemaa ja jalkapalloteemaa. Tällä kertaa teeman valinta oli yksiselitteisen helppoa sillä synttärikemut pidettiin Megazonessa. Sen mukaan siis myös teema.

Mieheni kirjoitti ja printtasi tekstiosuudet ja Megazone-peliaiheisen kuvan tavalliselle valkoisella tulostuspaperille. Korttipohja valikoitui niin, että tarjosin pojalle violettia kartonkia, joka oli toisaalta tarpeeksi suuri useamman kortin tekemiseen ja toisaalta vähän laatikossa nuhjaantunut. Kortti kohderyhmän mukaan: esiteini-ikäisille pojankoltiaisille meneviin kutsukortteihin ei kannata uhrata niitä kaikkein kauneimpia helmiäiskartonkeja.

Violetti nuhjaantunut kelpasi.

Sitten käyteltiin taas ahkerasti paperileikkuria. Ja tässä vinkkini pojankoltiaisten äideille: pojan saa mukaan askarteluun kunhan toimi on tarpeeksi teknistä, ja lapsi pääsee käyttelemään vempeleitä. Korttiaskartelussahan vempeleitä riittää, voi käyttää leikkureita, vasaraa, niittejä, printteriä.

(Tähän kohtaan olisi sopinut ihanasti kuva pojastani istumassa lattialla ja leikkaamassa paperinpalaa, mutta hän kielsi kuvan julkaisun. Ei ollut kuulema hyvä kuva. Äidin silmissä aina näyttää söpöltä.)

Tämänkertaisen synttärikortin juju ja hauskuus oli kirjasinleimasimissa. Kuka muistaa nämä?


70-80-luvulla varmaan kaikki lapset kuuluivat Tenavakerhoon, joka tuotti tasaisin väliajoin pahvilaatikollisen tavaraa postin kautta kotiin. Mukana oli kaikenlaista opettavaista ja kehittävää, kuten kirjoja, pelejä, askarteluvälineitä, mitähän muuta? Siitä on sen verran aikaa, etten kertakaikkiaan muista.

Kaikkein paras Tenavakerhon tuote oli Tenavapaino, eli siis kirjainleimasinten sarja. Minulla on tämä ihanuus tallella, tosin uusi leimasinväri on pitänyt ostaa, vanha on kuivunut vuosikymmenten saatossa.



Tenavapainon leimasimilla painoimme siis vihreälle paperille sanan "kutsu".


Kummatkin paperit, itse asian sisältävä sekä kutsuotsikkotekstin sisältävä paperisuikale liimattiin kartongille. Vihreä paperisuikale liimattiin rennosti vinoon ja viimeisteltiin leikkaamalla korttipohjan muotoon. Lopuksi synttärisankari allekirjoitti kutsut omakätisesti.

 

Äärimmäisen yksinkertainen, ja tarkoituksella vähän rouhea design, mutta silti omatekemä kortti. Ylenmääräisen hifistelyn voi säästää niihin projekteihin, joita ei tehdä lapsen kanssa.

Näitä kutsuja ei laitettu kirjekuoriin, vaan ne jaettiin sellaisenaan. Yhtä kutsuttua ei tavoitettu kortinojentamisetäisyyden päässä, vaan kutsuttiin tekstiviestitse - minkä seurauksena meillekin jäi näitä yksi muistoksi. Korttiaskartelussa usein kurjaa on se, että itselle ei jää mitään. Siksi onkin niin mukavaa valokuvata tekeleensä ja laittaa ne blogiin muistoksi.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Nappeja ja rusetteja

Pääsin oikein revittelemään kortttiaskartelun kanssa, kun saajana oli ihanaa sinkkuelämää viettävä vauhdikas neito ja juhlan aiheena neidon kolmekymppiset. Olisin voinut vetää ihan kunnolla överiksi blingblingin määrän kanssa, mutta päädyin kuitenkin maltillisiin vaaleankeltaisen, ruskean ja beigen sävyihin, toki kera hopealangan.

Varastoistani löytyivät samantyyliset pikkuiset napit ja kangasrusetit, ehkäpä olivat saman sarjan tuotteita, ja niitä käytin inspiraation lähteenä.

Kortin pohjaksi valitsin valmiin, kaksiosaisen neliökortin, tuollaista vaaleankeltaista sävyä. Kanteen kiinnitin kaksipuolisen teipin paloilla palan kuultopaperia, jossa oli raidallinen kuosi. Kuvasta ei taida kunnolla erottaa kuultopaperia. Kontrasti korttipohjan kanssa ei todellakaan ollut suuren suuri.

 
 
Pujottelin ihan tavallista vaaleankeltaista ompelulankaa kaksinkertaisena nappien läpi ja solmin niihin solmut. Toki nappeja olisi pelkältäänkin voinut käyttää, mutta minusta ne tuntuivat liian alastomilta ja pelkistetyiltä ilman lankaa. Nappeja oli rasiassa neljää erilaista, otin kutakin yhden, koska en pidä liiasta symmetriasta.
 

Leikkasin paperileikkurilla tummanruskeasta kartongista neljä kappaletta noin 4 cm x 4 cm kokoisia neliöitä, joiden oli tarkoitus esittää lahjapaketteja, ja "paketoin" lahjat hopealangalla. Aikamoista näpertelyä oli lankojen asettelu nätisti "paketin" ympärille. Langanpäät kiinnitin kartonkipalan taakse tavallisella teipillä. Sen jälkeen liimasin Erikeeperillä rusetin paketin päälle.


Ja sitten napit Erikeeperillä kiinni kuultopaperin kulmiin ja paketit kohotarroilla sieväksi neliösommitelmaksi:

 

Kortin sisäaukeamalle teippasin lopuksi kaksipuoleisella teipillä toisen palan kuultopaperia. Onnitteluteksti kirjoitettiin siihen. Pujottelin vielä toiset neljä nappia lankaan ja solmin langan hieman epätasaisin välein niin että napit kiinnittyivät paikalleen, sitten liimasin napit korttipohjaan kiinni, mutta lanka jäi irralleen.



Sitten kortti kuoreen kera kosmetologilahjakortin ja kylkeen vielä skumppapullo. Bileet voi alkaa!

torstai 29. elokuuta 2013

Koululaisen kilpavarustelu

Kesä lähenee loppuaan, mutta syksyn alkuun mahtuu myös mukavia asioita. Pääsee nimittäin kilpavarustamaan koululaista.

Viidesluokkalainen ei enää halunnut reppua. Ostettiin sangen muodikas olkalaukku.

 
 



Lapsi ei itse tajunnut hävetä hassua penaaliaan, niinpä me häpesimme hänen puolestaan ja pakotimme valitsemaan uuden. Ostettiin myös kyniä, niitä lapsukaisemme tuhoaa ja kadottaa jatkuvasti, joten niitä kannattaa aina ostaa kun asia juolahtaa mieleen.

 
 
 


Ostettiin vielä vihko ja postikansio, joissa on asennetta. Voi vaikka opettajan eteen läväyttää tuon "iTalk uListen" -kansion.



Tavarat reppuun ja voilá - koulu voi alkaa!