sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Raanu tuli taloon

Enpä olisi kuuna kullan valkeana nuorempana uskonut, että kelpuuttaisin omaan kotiini mummon vanhan raanun. Mutta niin nyt vain kävi, että päässäni herne osui toiseen ja tuotti sellaisen ajatuksen, että yksi entisestä mummolastani löytyvistä raanuista voisi näyttää kivalta meidän ruokailutilan seinällä.

Tuumasta toimeen.



Suvussa on harrastettu tai ainakin kovasti arvostettu tällaisia itse kudottuja tekstiilejä. Muistan isotätini luota kangaspuut, ja voipa olla niin, että tämäkin raanu on isotätini tekemä. Joka tapauksessa se koristi vuosikymmenien ajan mummolan seinää, ja kuvio on minulle kovin tuttu ja rakas. Tuntuu aivan ihanalta, että se on nyt meidän seinällä.


En olisi tähän tietenkään ryhtynyt, jos ei olisi tätä kotoisuustrendiä, ja uutta kiinnostusta erityisesti vanhoja tekstiilitöitä kohtaan.

Kotona onkin nyt käyty keskustelua, ja käydään varmasti vielä monen vieraan kanssa, miten tällainen perinnekäsityö sopii moderniin sisustukseen. Mieheni suhtautuu raanuun äärimmäisen skeptisesti kun taas äitini puki sanoiksi minun ajatukseni siitä, miten sisustuksessa pitääkin olla vähän kontrasteja, ja että modernista ja perinteisestä syntyy hauska yhdisteltä.

Ainakin värimaailmansa puolesta raanu sopii meidän ruokailutilaan aivan täydellisesti.


Järjestelin tänään alakerrassa muutenkin kaikenlaista pientä, ja nyt siellä tuntuu ja näyttää ihan uudelta. Superedullista ja superekologista sisustamista: tuo mummolasta vanhoja tavaroita, siirrä entisten paikkaa ja heitä muutama romu roskikseen!

torstai 10. heinäkuuta 2014

Ostettaisiin terassille tuolit jos löydettäisiin

Meillä olisi nyt ajankohtaista uusia terassikalustuksen tuolit, siis sellaiset ruokapöydän ympärillä olevat. Lasiterassin sohvaryhmä on ihan ok.

Surffasin tänään internetin syövereissä ja piipahdimme myös Vepsäläisellä ja Spaziossa koeistumassa tuoleja. Valinta on kyllä vaikea, ja sitä vaikeuttaa vielä se, että läheskään kaikkia lyhyellä listallani olevia tuoleja ei löydy paikallisesti koeistuttavaksi. Voisin minä ne paikallisesta kivijalkamyymälästä ostaakin, en pelkästään koeistua. Esimerkiksi Spaziossa oli ihan hyviä tarjouksia, joten hinnat ovat jopa kilpailukykyisiä nettikauppojen kanssa.

Vaatimukseni tuolille ovat selkeät: Tuolit eivät saisi olla valtavan leveitä, koska meidän terassipöytäkään ei ole suurensuuri. Tyyliltään niiden pitää ehdottomasti olla modernit, eikä mallissa saa olla mitään puuosia, mielellään kokonaisuudessaan muovia. Olisi hyvä, jos tuolit voisi pinota. Väriksi haluaisin mielellään tummanharmaan, mutta muukin väri käy, ei mielellään valkoinen eikä musta.

Muutama vuosi sitten oli tuoli, josta tykkäsin ihan mahdottomasti, muistaakseni sen nimi oli Flora, nyt sellaista ei enää löydy. Harmillista. Olin ajatellut, että niitä tuoleja ostan sitten kun seuraavan kerran on tarve.

Yksi vaihtoehtoni on Magisin Zartan, maksaa Finnish Design Shopissa 174€. Tuoli on pinottava. AmbienteDirectissä on tarjouksena neljän tuolin setti 639€ (kappalehinnaksi jää 159,75€). Muistaakseni tuon suuruisessa tilauksessa AD:stä ei tule päälle enää mitään postitus- tai muita toimituskuluja.


Kartellin Masters olisi tietysti kaunis, hinta 183€ Finnish Design Shopissa. Spaziossa ovat valkoiset ja mustat, varastosta myytävät Mastersit tarjouksessa, muistaakseni 155€. Mastersin istuttavuus on mielestäni huonohko. Pehmusteilla saisi ehkä mukavuutta. Mastersissa minua huolettaa se, että design on melkoisen inflaation kokenut, kun sitä on joka blogissa ja sisustuslehdessä esitelty. Olen jo kertaalleen päättänyt, että vältän omassa kodissa näitä kaikkein kuluneimpia design-tuotteita, mutta toisaalta kun ne vaan ovat niin kauniita.



Kevyempirakenteisista yksi mahdollinen olisi Hayn Hee, hinta 161€ FDS:ssa. Hee vaatii niin ikään pehmusteen. Heetä saisi Oulusta myös paikallisesti Spaziosta. Yllättäen Vepsäläinen ei myy Haytä ollenkaan. Mieheni ei lämmennyt Heelle kertakaikkiaan ollenkaan, joten se nyt taitaa olla poissa laskuista.



Ihan uusi tuttavuus minulle on Kartellin Frilly, hinta AmbienteDirectissä 204€. Näissä on kyllä sitä jotain, ovat todella kevyen näköiset. Voisi näyttää aika makealta, jos ottaisikin vaikka turkoosin värisenä, ja siihen jokin sähäkkä tyyny, vaikka lime.

Näissä, niin kuin monissa muissakin Kartellin tuoleissa epäilyttää se, että muovi on sellaista kovaa, ehkä helposti rikkoontuvaa ja naarmuuntuvaa. Meillä on pihakeinun vieressä pikkupöytänä Kartellin T-Table, ja siitä on lohjennut pala, ilmeisesti ihan vain kun pöytä on kellahtanut tuulessa nurin kiveykselle. Oulussa Kartellin kaikkia tuotteita saa tilaamalla sekä Vepsäläiseltä että Spaziosta.


Jäin pohtimaan myös tuolia nimeltä Ground Garden Chair sellaiselta merkiltä kuin Emu. Tämä on minulle ennestään tuntematon merkki ja tuotemalli - ja se on oikeastaan plussaa, koska sitä liiallista näkyvyyttä joka mediassa juuri halusinkin välttää. Ground Garden Chairien neljän kappaleen setti AmbienteDirectissa maksaa 569€. Tämä on sitten tietysti hyvin erityylinen tuoli verrattuna noihin muihin - ehkä kuitenkin liian konservatiivinen minun makuuni, haemme jotain rockimpaa. Plussaa käsinojista.



Philippe Starck on suunnitellut Driadelle useammankin puutarhatuoliksi sopivan tuolin. Yksi hauska, suhteellisen tuntematon on Soft Egg, 174€ AmbienteDirectissä, tietyt värit neljän setin pakkauksessa 639€. Hämmästyttävää kyllä, tuoli on pinottava, vaikka ei yksittäin siltä näytä. Tuossa tuolissa on sen verran erikoinen muoto, että se pitäisi kyllä päästä koeistumaan, en uskaltaisi tilata sitä tuosta vaan nettikaupasta.


Myös Philippe Starckin käsialaa, Driaden Bo on aivan vastustamattoman ihana. Tässä on se huono puoli, että naapurissa on näitä, ja tuntuisi hassulta laittaa samat. Samasta syystä myöskään Toy-tuoli ei ole edes harkintalistallani, niitä löytyy naapuritaloista yllin kyllin. Bossa on monta hyvää puolta: se on kapea ja pinottava, melko siro, mutta kuitenkin modernin jämäkkä. Enpä ihmettele, että naapurinrouva on valinnut juuri tämän. Neljän setti AmbienteDirectissä maksaa 439€, joten hintakin on sangen alhainen.


Tällä hetkellä olen joka tapauksessa kallistuvainen tuon Bo-tuolin suuntaan. Siinä ovat nimittäin lähestulkoon kaikki ominaisuudet kohdallaan. Ainoa, minkä vielä lisäisin on käsinojat. Toinen mihin olen kovasti tykästynyt on Soft Egg, mutta kun meillä on jo sisällä ruokapöydän tuoleina Hayn AAC-tuolit, tuleekohan jo yliannostus tuota pyöreää kuppimaista muotoa?

Tässä käy helposti niin, että tänä kesänä niitä uusia tuoleja ei tähän talouteen ilmesty. Menee siinä määrin jossittelun puolelle tämä homma nyt.

(Kuvat: AmbienteDirect)

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Puutarha-arvostelu: Alenius

Tässä tulee puutarha-arvostelusarjani kolmas ja tällä erää viimeinen osa. Mahdollisia lisäosia sarjaani tulisi vielä Yrjänäisen puutarhasta, Välivainion puutarhasta, Oulujoen taimistosta ja Särkän perennataimistosta, mutta katsotaan riittääkö viitseliäisyyteni niihin enää.

Oulun Hietasaaressa sijaitseva Alenius on minulle kesäisin vähän kuin oman puutarhani jatke. Ramppaan siellä jatkuvasti. Aleniukselta saisi periaatteessa ihan kaiken. Jos siis olet laiskahko puutarhuri etkä erityisesti halua kierrellä kaikkia puutarhoja (niin kuin eräät), suuntaa Aleniukselle ja selviät kertarysäyksellä kaikista hankinnoistasi olipa listallasi kesäkukkia, perennoita, siemeniä, puutarhahanskoja, kasvualustoja, lannotteita, puita, ruukkuja, puutarhan sisustustavaraa tai leikkokukkia. Joitakin työkalujakin löytyy.

Edelliset arvostelut kirvoittivat Facebook-sivullani kommentteja puutarhojen palvelutasosta, johon en ole arvosteluissani kiinnittänyt huomiota. Aleniuksen suhteen oma kokemukseni on, että palvelu pelaa. Rauhassa saa katsella, jos haluaa, mutta apua löytyy säkkien kärräämiseen autolle ja nostoavuksi. Henkilökunta ei pelkää tarttua työhön. Ja jos esität vähän kinkkisemmän kysymyksen, vastausta etsitään jopa hakuteoksista. Tuntuu, että täällä todella rakastetaan kasveja - mikä lämmittää meikäläisen sydäntä.


Sanoin, että Aleniukselta saa kaiken, ja se pitääkin paikkansa, mutta kesäkukkien suhteen en ole koskaan saanut kaikkea hankintalistallani olevaa täältä. Tänä kesänä ostin vaaleanpunaisia, kerrottuja riippapetunioita, jotka ovat yksi kesäkukkasuosikkini. Jo kahtena kesänä olen ostanut myös bougainvillean eli ihmeköynnöksen, enkäpä muualla yhtä suuria ja komeita bougainvilleoita ole nähnytkään. Siinä on muuten aivan loistokasvi, tykkään siitä valtavasti.

Aleniuksen merkittävä ominaispiirre taimitarhojen joukossa on, että se on oikeastaan myös sisustuskauppa. Monenlaista puutarhojen, viherhuoneiden ja terassien sisustuksessa tarvittavaa kampetta löytyy: ruukkuja, koukkuja, ruukkutelineitä, koriste-esineitä.


Ruukuissa on mistä valita. Väitän, että Aleniuksella on Oulun monipuolisin ruukkuvalikoima, ei pelkästään puutarhojen kategoriassa vaan mukaan lukien stockmannit, kodinykköset, bauhausit sun muut.


Myös minun moderniin, mutta iloisenväriseen makuuni löytyy ruukkuja. Ihan melkein en pystynyt vastustamaan kiusausta ostaa tällaista pinkkiä tai turkoosia, mutta vastustin sitten kuitenkin.


Toinen ihastuttava piirre Aleniuksessa on suuri perenna-, pensas- ja puuvalikoima. Ja tässä on se syy, miksi minä pyhiinvaellan Hietasaareen kesäisin useita kertoja. Siististi lajiteltuja ja pääsääntöisesti hyvin kuvattuja ja hinnoiteltuja perennoja on kiva tutkailla pidemmänkin aikaa. Ja yleensä aina jokin kasvi haluaa meille mukaan.


Aleniusta suosittelen aina lämpimästi kaikille. Perennavalikoima on toki pienempi kuin maankuulussa Särkän perennataimistossa, mutta aika monet haluamani kasvit olen loppujen lopuksi täältä löytänyt. Tänä vuonna löytyi jopa himoitsemaani hevosenkakkakompostia säkeissä. Huippupaikka.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Muotia ja kauniita kaupunkinäkymiä Milanossa

Käväisimme mieheni kanssa viikko sitten Milanossa lomailemassa neljän päivän ajan - juhlistimme 10-vuotishääpäiväämme.

On varmaan ihan turhaa edes sanoa, mutta matka oli ihana kaikin puolin. Oli voimaannuttavaa viettää aikaa mieheni kanssa, joka on aivan huipputyyppi ja, paitsi aviomieheni, varmaan myös paras ystäväni. Kaupunki oli kaunis ja tarjosi meille juuri sitä, mitä hyvältä kaupunkilomalta odotamme. Söimme ja joimme hyvin, näimme paljon kaikenlaista mielenkiintoista, kävimme ostoksilla, mutta myös lepäsimme.

Milanon keskusta on todella kaunis. Rakastan kaupunkeja, joissa on paljon vanhaa arkkitehtuuria kauniisti ylläpidettynä. Kauniit talot yhdistettynä moderniin kaupunkielämään, tyylikkäisiin ihmisiin ja toinen toistaan houkuttelevampiin ravintoloihin tekevät juuri minun makuuni sopivan lomailuympäristön.

Hotellin ikkunasta avautuvat näkymät kertovat varmaan millaista tunnelmaa tarkoitan.



Ilahduin milanolaisten kekseliäisyydestä siinä, miten kaupunkiin tuodaan vihreää. Parveke- ja ikkunaistutukset olivat useinkin juuri vihreää, vähemmän isoja kukkaistutuksia. Katoilla näkyi myös paljon kasvillisuutta, ja olisikin ollut ihana päästä näkemään tarkemmin mitä siellä kasvatetaan, koristekasvejako vai ehkä myös vihanneksia ja hedelmiä. Sen sijaan julkisilla paikoilla oli todella vähän istutuksia. Jäin miettimään, miksi on näin. Rahapula kaupungilla?

Ilmasto on tällaiseen toki Italiassa ihan eri tavalla suotuisa kuin Suomessa. Kateeksi käy.


Mieheni yritti etukäteen saada meille lippuja La Scalaan, mutta se ei onnistunut. Paikan päällä emme enää muistaneet yrittääkään, nähtävää oli muutenkin ihan tarpeeksi. Tämän kuuluisan teatterin edessä olevalla piazzalla kuitenkin käytiin. 

Mukavaa lisätä tällaisia paikkoja omalle mitä-olen-nähnyt-listalleni. En kylläkään ylläpidä sellaista listaa tietoisesti. Yleissivistys ja kokemushorisontti kuitenkin laajenevat jokaisen reissun myötä.


Ei liene kellekään yllätys, että Milano on shoppailijan paratiisi. Minä tosin turhauduin kerran jos toisenkin, kun vaatekokoja ei kaupoista löytynyt minun kokoiselleni. Suomessa löydän itselleni vaatteita ihan normaaleista kaupoista, mutta Italiassa pohjois-eurooppalaista L- tai XL-kokoa ei saanut. Italialainen L vastaa ehkä meikäläistä M-kokoa.

Löysimme kuitenkin pari liikettä, joissa oli myös italialaisittain katsottuna isoja kokoja. Harmillisesti kyllä varsinkin toinen näistä liikkeistä, Marina Rinaldi, edusti sellaista tanttatyyliä, jollaista en suosi (ostin kyllä sieltäkin yhden hameen, köhöm...).

Tänään juttelin samasta aiheesta täällä Oulussa Uusi Muoti -liikkeen myyjän kanssa, ja hän vahvisti kokemukseni: Etelä-Euroopassa ei osata sarjoittaa isoja kokoja, vaan tyydytään tarjoamaan pyöreämmille naisille vaatteiksi "telttoja". Suomessahan tällainen ei käy, myös runsaampikurviset naiset haluavat pukeutua kauniisti, ja vaatteissa pitää olla muotoa.


Ei sillä, kyllä minulle ostettavaa löytyi. Niistä parista isompiakin kokoja tarjoavasta liikkeestä ostin kaksi hametta, jakun ja housut. Louis Vuittonilta ostin huivin. Hotellimme viereisestä kenkäkaupasta ostin kengät - kun kulkee saman näyteikkunan ohi aina uudestaan, ei lopulta voi vastustaa kiusausta.


Mieheni shoppaili myös sydämensä kyllyydestä. Hän on, jos mahdollista, vielä sitkeämpi sissi kuin minä shoppailun jalossa taidossa. Milanosta löytyi myös mieheni suosikki, rentoa mutta tyylikästä miesten muotia myyvä Celio. Banana Republic oli toinen kauppa, josta mieheni lähti ison kassin kanssa, ja minäkin löysin sieltä kivan kaulakorun. Naistenvaatteet olivat sielläkin minun näkökulmastani katsottuna miniatyyrikokoisia.


Milanolaiset itse pukeutuvat jumalaisen kauniisti ja tyylikkäästi. Suomessa pelätään ylipukeutumista jostain syystä aivan vainoharhaisuuteen saakka - Milanossa selvästikään ei. Kaduilla näki naisia sellaisissa mekoissa, joita moni suomalainen nainen ei osaisi kantaa edes juhlatilaisuuksissa. Enkä jaksa uskoa, että kaikki arkipäivänä kaduilla kulkevat tyylikkäät naiset olisivat olleet juhliin menossa.

Korkokengät, designer-käsilaukku, isot korut, loppuun asti mietitty asukokonaisuus - siinäpä resepti, jos haluaa pukeutua milanolaisittain. Itse sain paljon uskonvahvistusta omalle pukeutumistyylilleni ja -tavalleni. Pidättäydyn jatkossakin erossa urheiluvaatteista (joihin lasken muun muassa tuulitakit) sekä farkut ja T-paita -yhdistelmistä.