On varmaan ihan turhaa edes sanoa, mutta matka oli ihana kaikin puolin. Oli voimaannuttavaa viettää aikaa mieheni kanssa, joka on aivan huipputyyppi ja, paitsi aviomieheni, varmaan myös paras ystäväni. Kaupunki oli kaunis ja tarjosi meille juuri sitä, mitä hyvältä kaupunkilomalta odotamme. Söimme ja joimme hyvin, näimme paljon kaikenlaista mielenkiintoista, kävimme ostoksilla, mutta myös lepäsimme.
Milanon keskusta on todella kaunis. Rakastan kaupunkeja, joissa on paljon vanhaa arkkitehtuuria kauniisti ylläpidettynä. Kauniit talot yhdistettynä moderniin kaupunkielämään, tyylikkäisiin ihmisiin ja toinen toistaan houkuttelevampiin ravintoloihin tekevät juuri minun makuuni sopivan lomailuympäristön.
Hotellin ikkunasta avautuvat näkymät kertovat varmaan millaista tunnelmaa tarkoitan.
Ilahduin milanolaisten kekseliäisyydestä siinä, miten kaupunkiin tuodaan vihreää. Parveke- ja ikkunaistutukset olivat useinkin juuri vihreää, vähemmän isoja kukkaistutuksia. Katoilla näkyi myös paljon kasvillisuutta, ja olisikin ollut ihana päästä näkemään tarkemmin mitä siellä kasvatetaan, koristekasvejako vai ehkä myös vihanneksia ja hedelmiä. Sen sijaan julkisilla paikoilla oli todella vähän istutuksia. Jäin miettimään, miksi on näin. Rahapula kaupungilla?
Ilmasto on tällaiseen toki Italiassa ihan eri tavalla suotuisa kuin Suomessa. Kateeksi käy.
Mieheni yritti etukäteen saada meille lippuja La Scalaan, mutta se ei onnistunut. Paikan päällä emme enää muistaneet yrittääkään, nähtävää oli muutenkin ihan tarpeeksi. Tämän kuuluisan teatterin edessä olevalla piazzalla kuitenkin käytiin.
Mukavaa lisätä tällaisia paikkoja omalle mitä-olen-nähnyt-listalleni. En kylläkään ylläpidä sellaista listaa tietoisesti. Yleissivistys ja kokemushorisontti kuitenkin laajenevat jokaisen reissun myötä.
Ei liene kellekään yllätys, että Milano on shoppailijan paratiisi. Minä tosin turhauduin kerran jos toisenkin, kun vaatekokoja ei kaupoista löytynyt minun kokoiselleni. Suomessa löydän itselleni vaatteita ihan normaaleista kaupoista, mutta Italiassa pohjois-eurooppalaista L- tai XL-kokoa ei saanut. Italialainen L vastaa ehkä meikäläistä M-kokoa.
Löysimme kuitenkin pari liikettä, joissa oli myös italialaisittain katsottuna isoja kokoja. Harmillisesti kyllä varsinkin toinen näistä liikkeistä, Marina Rinaldi, edusti sellaista tanttatyyliä, jollaista en suosi (ostin kyllä sieltäkin yhden hameen, köhöm...).
Tänään juttelin samasta aiheesta täällä Oulussa Uusi Muoti -liikkeen myyjän kanssa, ja hän vahvisti kokemukseni: Etelä-Euroopassa ei osata sarjoittaa isoja kokoja, vaan tyydytään tarjoamaan pyöreämmille naisille vaatteiksi "telttoja". Suomessahan tällainen ei käy, myös runsaampikurviset naiset haluavat pukeutua kauniisti, ja vaatteissa pitää olla muotoa.
Ei sillä, kyllä minulle ostettavaa löytyi. Niistä parista isompiakin kokoja tarjoavasta liikkeestä ostin kaksi hametta, jakun ja housut. Louis Vuittonilta ostin huivin. Hotellimme viereisestä kenkäkaupasta ostin kengät - kun kulkee saman näyteikkunan ohi aina uudestaan, ei lopulta voi vastustaa kiusausta.
Mieheni shoppaili myös sydämensä kyllyydestä. Hän on, jos mahdollista, vielä sitkeämpi sissi kuin minä shoppailun jalossa taidossa. Milanosta löytyi myös mieheni suosikki, rentoa mutta tyylikästä miesten muotia myyvä Celio. Banana Republic oli toinen kauppa, josta mieheni lähti ison kassin kanssa, ja minäkin löysin sieltä kivan kaulakorun. Naistenvaatteet olivat sielläkin minun näkökulmastani katsottuna miniatyyrikokoisia.
Milanolaiset itse pukeutuvat jumalaisen kauniisti ja tyylikkäästi. Suomessa pelätään ylipukeutumista jostain syystä aivan vainoharhaisuuteen saakka - Milanossa selvästikään ei. Kaduilla näki naisia sellaisissa mekoissa, joita moni suomalainen nainen ei osaisi kantaa edes juhlatilaisuuksissa. Enkä jaksa uskoa, että kaikki arkipäivänä kaduilla kulkevat tyylikkäät naiset olisivat olleet juhliin menossa.
Korkokengät, designer-käsilaukku, isot korut, loppuun asti mietitty asukokonaisuus - siinäpä resepti, jos haluaa pukeutua milanolaisittain. Itse sain paljon uskonvahvistusta omalle pukeutumistyylilleni ja -tavalleni. Pidättäydyn jatkossakin erossa urheiluvaatteista (joihin lasken muun muassa tuulitakit) sekä farkut ja T-paita -yhdistelmistä.
Hei, olen uusi lukija Oulusta. Sinulla on kiva blogi ja olen jäänyt lukijaksi. Kävin muutama vuosi sitten Milanossa ja sieltä päiväreissulla Como - järvellä, joka oli todella kaunis paikka. Roomassa käydessäni huomasin miten hyvin ihmiset pukeutuvat, erityisesti miehet pisti silmään. Mieheni kanssa juteltiin, että jos täällä hän vetäisi samanlaiset vaatteet töihin ( it-alalla) niin kylläpä herättäisi huomiota.
VastaaPoistaVaatteiden koot on tosiaankin hyvin pienet ja sitä tuntee itsensä isoksi italialaisten keskuudessa. Miehelleni ei esim. sopineet mitkään testaamansa xl-koon vaatteet Zarassa, vaan kaikki otti hartioista kiinni.
Moi Salla, tervetuloa lukijaksi! Ehkäpä sitä kannattaisikin välillä vähän poistua tuossa pukeutumishommassa omalta mukavuusalueelta, siinä saattaisi yllättyä positiivisesti niin itse kuin muutkin. Työskentelen itsekin IT-alalla, ja kyllä täytyy sanoa, että itkettää usein kun niitä insinöörejä katsoo. Sitten kun näkee omia kollegoitaan joskus vähän skarpimmin pukeutuneena, niitä katsookin ihan eri silmin :-)
PoistaHeh, ei nämä oululaiset nörtit kovin paljoa vaatteilla koreile :D pieni tai vähän isompikin petraus olisi tarpeen suurella osalla.
PoistaVoi kun pääsis joskus :) Vanhat kauniit rakennukset ovat minun mieleen niin kotikaupungissa (joita ikävä kyllä ei kovinkaan ole säilynyt) ja -maassa kuin Euroopassakin. Muutamissa euroopan kaupungeissa olen päässyt omin silmin ihastelemaan, mutta onneksi näin blogien kautta pääsee myös matkatunnelmiin :)
VastaaPoistaMoi Susanna, voin kyllä suositella Milanoa matkakohteena. En nyt neljän päivän jälkeen mikään asiantuntija ole, mutta jäi sellainen vaikutelma, että tuolta löytyy jokaiselle jotakin. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta.
PoistaMilanolaiset osaavat kyllä klassisen pukeutumisen taidon niin hyvin, että meinaa itku tulla, kun sitä ilmaista katushowta katselee :). Kerran olen käynyt, ja en voinut kuin huokailla...ja arkityyli näytti tosiaan olevan sellaista, että meidän juhlapukeutuminenkin jää kakkoseksi. Eivät ole mielestäni ylipukeutuneita, mutta äärimmäisen huoliteltuja, viimeistä hiussuortuvaa myöten. Ja miehet myös, rentoina mutta niin tyylikkäinä kaulahuiveissaan ja nahkakengissään.
VastaaPoistaNiinpä juuri. Tällaiselle estetiikasta huumaantuvalle ihmiselle Milano oli ihan taivas: ihmiset, rakennukset, ruoka, kaupat, museot, kirkot... Kaikki niin kaunista ja tyylikästä ja laadukasta.
Poista