Tyynypeitto ja kuvankäsittelyharjoituksia

Joskus ihmettelen omaa valmiuttani altistaa itseni ivanaurulle, mutta taas mennään. Se mikä ei tapa, vahvistaa, vai miten se oli.

Joka tapauksessa nyt on niin, että latasin itselleni kokeiluversion Adobe Lightroomista ja aloin samantien testailla sitä, ilman ohjeiden lukemista. Aion kyllä perehtyä ohjeisiinkin, mutta mielestäni on ihan hyödyllistä vain heittäytyä kokeilemaan erilaisia ohjelmistoja, jotta saa heti alkajaisiksi mukavan näppituntuman.

Kovin kaunista tai tasaista jälkeä en kyllä tällä metodilla saanut. Kuvasarjani oli poikkeuksellisen huonolaatuinen jo kamerasta tullessaan, ja tein editoinnin JPG-muotoisiin kuviin. Mitään RAW-hässäköitä en ole vielä opetellut.

Alla siis kuvasarja, jossa kokeiltu kuvankäsittelyä Lightroomilla, mutta joissa näkyy myös vinkki torkkupeittojen säilyttämiselle.

1. Onko teille siunaantunut paljon fleece-peittoja ynnä muita torkkupeittoja? Meillä löytyy näitä monessa värissä eivätkä läheskään kaikki ole aktiivikäytössä. Torkkupeittoja kuitenkin tarvitaan, koska aina silloin tällöin tarvitaan vieraille lisäpeittoja, peitto autoon matkaa varten, lämmikkeitä terassilla istujille jne. Olen aika ankara kaikelle ylimääräiselle tavaralle, mutta nämä eivät siis ole menossa kirpparille.

Kuvassa värit ovat kutakuinkin oikeat, mutta kylmähköt. Muokattu kuva on ikävästi rakeinen, mikä johtuu alkuperäisestä kuvasta. Valo huoneessa ei riittänyt ilman salamaa kuvaamiseen, ja minä laiska en edes viitsinyt jalustaa ottaa, vaan kuvasin käsivaralla.

2. Ota kaksi peittoa, ja taittele niistä toinen napakaksi neliöksi. Taittele sitten toinen peitto suorakulmioksi, laita neliö sen sisään ja taittele suorakulmio sen ympärille. Periaatteissa voisi kai taitella myös kaksi erillistä neliötä, mutta mielestäni tällainen sisäkkäinen rakenne pysyy paremmin kasassa ja tuottaa tasaisemman lopputuloksen.

Tässä kuvassa värit ovat ylimaalliset ja kuva kovin rakeinen. Ilmeisesti tein tästä liian kirkkaan. Värit ovat liian kylmät verrattuna reaalimaailman väreihin.

3. Saat nätin ja napakan neliön muotoisen paketin.

Tämä kuva on kaikinpuolin huono. Vihreä tausta on ihan erivärinen kuin muissa kuvissa eikä myöskään vastaa aitoa. Kuvassa on kuin keltaisenharmaa harso päällä. Kamera olikin vaikea saada tarkentamaan tasaiseen punaiseen pintaan. En tiedä, miten käsittelin tämän kuvan eri tavalla verrattuna kahteen aikaisempaan. Joka tapauksessa harjoitusta vaaditaan vielä, koska tällaisia kuvia ei kehtaa julkaista. (Nyt julkaisen, koska tämä postaus kertoo harjoitusprosessista.)

4. Tunge paketti varovasti tyynyliinan sisään niin että se säilyttää tasaisen neliömäisen muotonsa. Suorista kulmat tyynyliinan sisällä niin että neliö asettuu tyynyliinapussiinsa kauniisti.

Tämä kuva on värien sävyn suhteen tässä sarjassa lähinnä aitoa, mutta tässäkin on kuvassa rakeisuutta, joka tulee alkuperäisen kuvan epätarkkuudesta. En tiedä, miten Lightroomilla pystyy muokkaamaan kuvia tarkemmiksi, tai pystyykö ylipäätään.

5. Ja näin sinulla on uusi sisustustyyny, joka on monikäyttöinen, koska se muuntuu kahdeksi peitoksi käden käänteessä, ja toisaalta niillä peitoilla on kätevä säilytyspaikka eivätkä ne loju rumasti ympäriinsä.

Viimeinen kuva on ihan mukiinmenevä lukuunottamatta sitä, että värit ovat hieman kalseat edelleen, ilmeisesti lämpöä olisi pitänyt lisätä. Toisaalta alkuperäinen kuvakin oli tarkennukseltaan parempi kuin sarjan aiemmat.

Siinäpä oli tyynypeittovinkkini - ja kuvankäsittelyosaamisen osalta on pakko todeta, että ehkä kannattaa sitten seuraavaksi todellakin lukea niitä ohjeita, mielellään mennä johonkin koulutukseenkin. En toistaiseksi löytänyt Lightroomista sellaisia toiminnallisuuksia kuin kuvan rotaatio tai perspektiivin muokkaaminen. Ja eikö ohjelmassa ole undo-painiketta!?!

Kodikkuutta makuuhuoneeseen

Paljon pohdin näinä päivinä kodikkuutta - mistä sen tuntu syntyy, millä sisustuselementeillä sitä luodaan, miten vältetään tunkkaisuus ja liian tavaramäärän aiheuttama epäsiisteyden tai ylisisustamisen vaikutelma.

Olen nyt yrittänyt luoda makuuhuoneeseemme kodikasta ja lempeää tunnelmaa sisustamalla uusiksi ikkunaseinää vastapäätä olevaa seinää.

Tällaiselta seinusta nyt näyttää.

Ostimme Valantin lipaston jokunen kuukausi sitten (ja aion palata tähän lipastoaiheeseen vielä erikseen). Samassa yhteydessä myin pois tällä seinällä aiemmin sijainneen kapean ja korkean, kirsikanvärisen lipaston samoin kuin Ikean kirjahyllykön ja siirsin penkkiarkun/arkkupenkin portaikkoon tasanteelle. Tämän seinustan kalustus meni siis ihan kokonaan uusiksi.

Halusin lipaston yläpuolelle peilin, ja paljon kauniita peilejä onkin ollut tarjolla, kun pyöreät peilit ovat nyt niin kovin muodikkaita. Itse päädyin Balmuirin nahkaiseen, ovaalinmuotoiseen peiliin, jonka voi ripustaa pystyyn tai vaakaan riippuen siitä, miten "vyöt" asentaa.

Halusin toteuttaa makuuhuoneeseen myös taulukollaasin meidän hääkuvista. En ole maailman romanttisin ihminen, mieheni on paljon minua romanttisempi, mutta jokin mukava tunne syntyy siitä, että meidän rakkauden juhlamme kuvat ovat meitä joka päivä seinällä muistuttamassa. Pusuja vaan kullalleni, joka taas matkailee ja on minusta tuhansien kilometrien päässä! Älä anna taifuunin sinua viedä!

Kehykset ostin Stockmannilta ja ne liimattiin seinälle pienillä tarroilla. Yksi kuva vielä puuttuu, se nimittäin tulla tömähti alas - ei olisi pitänyt eksperimentoida erilaisilla teipeillä.

Lopullisen silauksen sain lipaston päällykselle uudella valaisimella, jota ensin hartaasti odotin ja jonka sitten unohdin postiin kahdeksi viikoksi. Kyseessä on Foscarinin Lumiere XXL. Tilasin sen suosikkinettikaupastani AmbienteDirectistä.

Tason päällä säilytän useimmin käytössä olevia korujani Iittalan Vitriini-rasioissa, joita olen toivonut ja saanut lahjaksi vuosien varrella. Makuuhuoneen vakiovarustukseen kuuluu myös betoninen sydän, jolla ei oikeasti ole yhtään mitään virkaa, mutta joka on sympaattinen ja tuntuu mukavalta kädessä.

Minulla on makuuhuoneeseen haussa vielä tummempi ja pesämäisempi tunnelma, vaikka tummat verhot, paksut matot ja lilan väriseksi maalattu päätyseinä tuovat kyllä huoneeseen lämpöä ja pehmeyttä. Haaveilen oikeastaan jostain tummahkosta tapetista tällä sekä päätyseinällä.

Liika valoisuus sattuu silmiin.

Mistä mulle inspiroiva sisustusblogi?

Indiedays-sivuston inspiroivimpien blogien kilpailu on käynnissä, ja inspiroiduinpa siitä minäkin tuumimaan, mitkä blogit, erityisesti sisustusblogit, minua inspiroivat.

Olen jo pitkään etsiskellyt suomalaisten blogien joukosta jotain vähän erilaista. Indiedays-sisustusblogien ehdokkaiden sarja on kertakaikkiaan laadukas omassa sarjassaan, nämä ovat kaikki todella hienoja ja asiallisesti ylläpidettyjä blogeja, mutta ne edustavat oikeastaan kaikki samaa tyyliä. Seuraan näistä melkein kaikkia, ja tiedän, että niissä toistuu sama nuorekas, kevyt, valoisa, leimallisen skandinaavinen ote kera industrial-mausteiden. Pidän näistä paljon, ja klikkaan näiden blogien kirjoitukset melkein aina auki Bloglovin-feedissäni.

Sen sijaan täytyy kyllä kritisoida Indiedaysiä. Eikö todella Suomesta löydy tälle listalle mitään muuta sisustustyyliä edustavaa blogia? Missä ovat aikuisten naisten pitämät blogit? Missä ovat klassisemmat, vähemmän vanerista ja String-hyllyistä koostuvat sisustukset? Missä ovat paksut matot, tummalla tapetoidut huoneet ja kristallikruunut? Missä ovat pimennysverhot???

Lähde: New England Home Magazine.

Meidänkin koti on varmasti monen silmään skandinaavinen, mutta makuni on jo pitkään ollut hakeutumassa kohti sitä, mitä kutsun hotellityyliksi, tarkemmin ehkä "luxury hotel style". Sitä voisi kutsua myös jonkunlaiseksi minimalistiseksi ja moderniksi versioksi New England -sisustustyylistä. Balmuir meets Muuto, you know.

Lähde: TrenDecor.

Siitä tyylistä haluaisin inspiroitua. Ikävä kyllä en löydä sellaisia blogeja suomalaisten blogien joukosta. Olen todellakin yrittänyt etsiä.

Nyt olenkin oivaltanut - ja kauan se kestikin - että löytääkseen muuta kuin skandinaavista sisustusta pitää katsoa Skandinavian ulkopuolelle. Sisustusohjelmissakin suosikkini on oikeastaan nykyään Sarahin sisustusvinkit, koska siinä todella annetaan mielikuvituksen lentää ja rakennetaan persoonallisia juttuja. En läheskään aina kelpuuttaisi Sarahin kokonaisuuksia omaan kotiini, mutta hänen tapansa koota sisustukset usein vintage-paloja käyttäen ja todella taitavasti tekstiilejä ja värejä yhdistellen on minusta aivan valtavan ihailtava. Sarah ei sisusta tyynyjä lisäämällä vaan heilauttaa lekalla seiniä halki ja rakentaa sitten uuden seinän.

Nyt olen siis alkanut aivan vakavissani screenailla ulkomaisia blogeja ja oikeastaan jo ihan ensimmäisiä availlessani tajusin, että olen todellakin hakenut inspiraatiotani väärästä suunnasta.

Lähde: Decobizz.com.

Tsekatkaapa vaikka Remodelista, Surroundings ja Design Sponge - näistä et löydä Ikean mattoja etkä Elloksen torkkupeittoja etkä ainakaan yhtään vanerihuonekalua. Virkistävää vaihtelua myös niille ainaisille tom dixoneille, house doctoreille ja ferm livingeille. (Lukija huomaa, että olen aika pitkään ehtinyt jo marinoitua tässä tyytymättömyydessäni.)

Nyt alan siis täydentää Bloglovin-listaani muiden maiden herkuilla. Niitä skandinaaveja en tietenkään unohda, koska mitä monipuolisemmin sisustuskenttää seuraa, sitä helpommin oppii löytämään oman makunsa. Ja kun ottaa välillä rautaisannoksen New Englandin tyyliä, painavia verhoja, kokolattiamattoja ja brodeerauksia, saattaa Hayn Tray Table alkaa näyttää ihan virkistävältä.

Minä sydän Giorgio

Nyt minulla on pakonomainen tarve kirjoittaa vaihteen vuoksi kauneusaiheesta, ettei ihan pelkästään sisustamiseksi ja käsitöiksi mene. Nyt kun on se maustelaatikkokin siivottu, voin hyvällä mielellä hankkia uusia meikkejä. Pettämätön logiikka, hmmm?

En ehkä olekaan vielä blogissa vouhottanut rakkaudestani Giorgio Armanin meikkituotteisiin? Sanottakoon se nyt sitten tässä, että olen ihan hurahtanut Armaniin, joka on samalla sivuuttanut aikaisemman lempparimerkkini Chanelin. Tietyt perustuotteet kuten meikkipuuteri ja poskipuna minulla on edelleen Chanelilta, mutta enpä ihmettelisi, jos nekin pikkuhiljaa korvautuisivat Armanilla.

Ja nyt Armanilta on vallan mahdottoman hyviä uutisia. On nimittäin tullut myyntiin aivan uudenlainen kulmaväri, Maestro Eye & Brow. Sepä ei kuitenkaan olekaan pelkkä kulmaväri, vaan monikäyttöinen meikki, jolla voi tehdä rajaukset, sitä voi käyttää luomivärinä ja periaatteessa sillä voi "värittää" myös hiuksia, esimerkiksi naamioida pahimman juurikasvun piiloon.

Maesto Eye & Brow on voidemainen meikki, joka levitetään kulmille siveltimellä. Siveltimellä levitettäviä kulmavärejä on perinteisesti ollut huonosti saatavilla. Itse suosin nimenomaan siveltimellä levitettäviä enkä oikein lämpene kulmakynille. Juuri siksi iloitsenkin tästä uutuudesta niin suuresti. Harvemmin sitä menee päästään sekaisin tässä määrin yhden meikkipurtilon vuoksi.

Testasin tuotteen soveltuvuutta rajaukseen, ja periaatteessa hyvin toimii siinäkin, mutta kovin tumma rajauksesta ei tietenkään tule, koska kulmavärit nyt eivät vaan yleensä ole kovin tummia. Rajaussivellintä ei tarvitse kostuttaa eikä muitakaan temppuja tehdä, pelkästään "kaapaista" purkista väriä siveltimeen.

Luomille levitys sujuu parhaiten sormin, sanoi minulle Stockmannin Armani-edustaja, ihana Sofia. Sofia myös testasi tuotteen sekä kulmilleni että luomilleni ja valitsi minulle oikean värin.

Olen ollut aistivinani, että monikäyttöisyys on meikeissä uusi trendi. Jokaista meikkaustoimenpidettä varten ei tarvita erillistä purnukkaa, vaan yhdellä pääsee jo pitkälle. Itse jonkun verran matkustavana arvostan oikein todella paljon sitä, jos yhdellä meikkipurkilla korvaa kolme.

Stockmannilla on (vai loppuikohan jo...?) Armanin kampanja meneillään: Jos ostat Armanin tuotteita yli sadalla eurolla, saat meikkilaukun, minikokoisia tuotteita ja meikkauslahjakortin kaupan päälle. Ja nyt pitää vähän selitellä: Minähän siis en ihan jokaiseen kampanjaan lähde mukaan, en ainakaan minkään meikkipussin ja minikokoisten tuotteiden vuoksi.

MUTTA tässä tapauksessa minä olin joka tapauksessa ostamassa sitä kulmaväriä - tiesin jo heti mainoksen nähtyäni, että se on minua varten luotu (kuulostan ihan Vain elämää -osallistujalta). Lisäksi olin etsiskellyt ruskeasävyistä luomiväriä silmämeikin pohjaväriksi ja Sofian opastuksella löysin kivan värin.

Näillä sain satasen jo melkein täyteen, joten pitihän se loppukin pinnistää, koska onhan kokonaistaloudellista ostaa jotain sellaista, mitä muutenkin (ehkä) ostaisi ja saada samalla ilmaiseksi jotain sellaista, mistä olisi valmis maksamaankin. Ostin siis vielä ruskean rajauskynän - erivärisiä rajauskyniä ei naisella voi koskaan olla liikaa, eihän? Minulla on sitäpaitsi nyt jonkinlainen ruskea kausi menossa, kun ennen en suosinut ruskeaa luomillani ollenkaan, korkeintaan hyvin tummana versiona varjostuksessa.

Tuli siis satanen täyteen ja sain hyvin käyttökelpoisen paketin, jossa oli meikkivoidetta, kahtakin erilaista seerumia, Armanin uuden tuoksun näyte (tosin tätä sain näytteen jo Milanossa eli ei uusi juttu minulle), minikokoinen ripsiväri (suosittelen lämpimästi Armanin ripsivärejä) ja olikohan vielä jotain muutakin. Erityisesti nyt siis iloitsen siitä meikkauslahjakortista - Sofialla on aina ilo käydä meikattavana. Siinä ei saa pelkästään meikkiä naamaan, vaan myös rautaisannostuksen meikkaustietoutta ja -vinkkejä.

Ainoa ongelma Armanin tuotteissa on niiden saatavuus. Tietojeni mukaan vain Helsingin ja Oulun Stockmann myyvät Armanin meikkejä Suomessa. Ne eivät kuulu myöskään lentokenttien valikoimiin eikä niitä ulkomaillakaan juuri missään näe. Kesällä Milanossa löysin Armanin meikkiosaston yhdestä tavaratalosta, vaikka olisi voinut kuvitella, että Italiassa niitä on joka kulmassa.

Haaste: Siivoa maustelaatikko

Arkijärki-blogin Jenni siivosi maustehyllyään ja haastoi muutkin mukaan samaan hommaan. Olin juuri ajatellut, että meidän maustelaatikko kaipaisi siivousta ja järkeistämistä, joten tartuin haasteeseen - hyvä sysäys saada tämä asia hoidetuksi.

Meillä mausteita säilytetään oikeastaan kahdessa paikassa: hellan alapuolella olevassa laatikossa sekä kutakuinkin sitä vastapäätä olevan apteekkarinkaapin alahyllyllä. Tuo kaapin alahylly sisältää kyllä kaikenlaista muutakin. Päätin, että ensisijaisesti paneudun hellanaluslaatikkoon.

Se näytti ennen siivousta tältä.

Tyhjensin laatikon ensin kokonaan, ja loin jo siinä vaiheessa ensisilmäyksen purnukoihin, joita laatikon sisältä tuli esiin. Sitten imuroin ja pyyhin laatikon puhtaaksi.

Sitten alkoi mielenkiintoisin osuus eli lajittelu. Toivoin, että löytäisin mahdollisimman monta tuplapakkausta, jotka voisin yhdistää yhdeksi tai muuta sellaista, mistä pääsisin ehkä kokonaan eroon.

Ikäväkseni näin ei käynyt. Löysin kanelia ja chili-mausteseosta kumpaakin kahdessa purkissa, ja näistä yhdistin yhden kanelipurkin ja yhden chilipurkin. Samalla vapautui purkkeja ja laitoin yhteen Provencen yrtit, jotka olivat laatikossa pussukassa. En yhtään tykkää käyttää mausteita pusseista, vaan pidän pusseja siellä apteekkarinkaapin alahyllyllä täyttöpakkauksina.

Myös paprikajauhetta oli kahdessa paketissa, joista toinen pussukka, mutta miehen mukaan ne olivat "eri paprikaa", joten en saanut yhdistää niitä.

Pasta basilico -mausteseos, jota laitan melkein jokaikiseen ruokaan, oli loppumassa, ja näin ollen sitäkin löytyi kaksi purkkia (siis se melkein tyhjä, ja uusi avaamaton). Tyhjensin jämät tyhjenevästä purkista uuteen ja taas oli yksi purkki vähemmän laatikossa.

Siirsin laatikkoon kuulumattomat tavarat muualle. Niitäkään ei kyllä ollut montaa. Hammastikkujen ja cocktail-tikkujen paikaksi on myös vakiintunut maustelaatikko - tätä järjestystä ei pidä emännän muuttaman.

Lopuksi järjestelin purkit takaisin laatikkoon, ja tällä kertaa niin, että eturivissä ovat käytetyimmät, kakkosrivissä yrtit, pippurilaadut lähellä toisiaan, leivontaan käytettävät takarivissä.

Muutamat purnukat eivät suosiolla mahtuneet.

Näistä Nomun naudanlihamausteen otin pöydälle esille, jospa se siitä tulisi käytetyksi. Harissan ja karpaloilla maustetun suolan siirsin apteekkarinkaappiin, koska näitä tarvitsee niin harvoin, että turhaan ovat maustelaatikossa tilaa viemässä.

Edelleen ihmettelen, miten meillä voi olla kuutta eri laatua pippuria maustelaatikossa, kun suurimmassa osassa tapauksista käytämme pelkästään mustapippuria myllystä?!?

Novitan kotoisa syksy

Ostin Novitan syksynumeron. Olin hieman pettynyt sisältöön. Ja samaan hengenvetoon pitää todeta, että käsityölehti on aina käsityölehti - ne ovat aina ihania. Niitä voi selailla kerran jos toisenkin. Ja selailla vielä uudelleen. Ja laittaa hyllyyn ja ottaa jonkun ajan päästä taas esille ja sitten selailla taas.

Tämän lehden neulemallisto on niin mahdottoman maanläheistä tyyliä, että! Lehden pääartikkeli on kuvattu luomutilalla, jossa kasvatetaan lampaita. Kuvat ovat toki kauniita, mutta mallien stailaus on sitä tyyliä, jota aikoinaan näki 90-luvulla saksalaisten opiskelijatyttöjen keskuudessa: isoja villapaitoja, hapsottavia hiuksia, hieman kulahtanut värimaailma.

Tätä linjaa näkyy nykyään paljon lehtien sivuilla, lienee siis uusi trendi. Minä en kuitenkaan taida vielä luopua ladylike-tyylistäni.

Tämä alla oleva paita on kylläkin ihana. Toteuttaisin sen ehkä mustana ja ilman korkeaa kaulusta.

Jos minulla olisi pieni tyttö, neuloisin alla olevan kuvan villatakin. Myös vauvanpeitto on kiva. Muistaakseni tuon vauvanpeiton ohje löytyy myös pinkin Onni-langan kääreestä, hipeltelin nimittäin juuri tuota lankaan taannoin kaupassa. Olikohan vielä niin, että peitto syntyy yhdestä kerästä.

Novitan 7 veljestä -lankaperheeseen on jälleen tullut uutuuksia. Olen aivan hullaantunut tähän Viidakko-sävyyn, jossa vuorottelevat musta ja valkoinen. Lopputulos on kuin valkoisen tiikerin turkki, verratkaapa vaikka tähän! Mitä tuosta voisi kutoa? Jonkun pienen topin ehkä? Miten olisi hame? Ehkä liian raju?

Joitakuita geometristen kuvioiden ystäviä saattavat ilahduttaa lehden ohjeet sisustustekstiileihin. Kudotut tyynyt ovat kivannäköisiä, mutta ehkä kuitenkin liian retroja meidän kodin tyyliin.

Sokerina pohjalla: neulekoulussa opetetaan neulomaan erilaisia palmikkoja. Kehtaanko myöntääkään, että minä en osaa neuloa palmikkoa, tai en ole koskaan yrittänytkään. Olen olevinani joku käsityöihminen ja palmikkoa en osaa!

Tarkemmin ajatellen Novitan syyslehdessä oli aika paljonkin kivoja juttuja. Käsityölehtiinhän liittyy sellainen ilmiö, että harvemmin tulee toteuttaneeksi montaakaan mallia, ainakaan useampaa per lehti, mutta ideat jäävät elämään ja kumpuilevat esiin myöhemmissä projekteissa pitkänkin ajan päästä.

Ei kannata heivata lehteä ensivaikutelman perusteella - katsopa vain, niin jo kahden vuoden päästä haluan ehdottomasti toteuttaa tästä lehdestä sen kaikkein lammasmaisimman villiksen.

Seksikästä teetä kauniille ihmisille

Sieltä minun Japanin-tuliaisteepaketista paljastui kaksi ihastuttavaa teepakkausta. Teet ovat ranskalaisen Mariage Freres - teekaupan tuotteita.

Mariage Freres on minulle ihan uusi tuttavuus, mutta interwebbi tarjoaa paljon tietoa. Yrityksen historia yltää 1800-luvun puoliväliin, ja taustalta löytyy tee- ja maustekauppaa Persian kanssa. Vasta myöhemmin on alettu myydä teetä ja kaikenlaista teenkeittoon liittyvää suoraan kuluttajille.

Minun teelaatuni ovat nimeltään Sexy Tea ja Beautiful Tea. Sexy Tea on maustettu punaisilla marjoilla, Beautiful Tea sitrushedelmillä ja ruiskukalla.

Sexy Tea kuuluu kuusi maustettua gourmet-teelaatua sisältävään Beautiful Tea for Beautiful People -sarjaan, jonka teet kuulostavat ja näyttävät nettisivujen kuvausten perusteella toinen toistaan houkuttelevimmilta. Jäin haaveilemaan ainakin vaniljalla maustetusta Coup de Soleil -teestä ja jouluisesta Christmas Pudding -teestä. Nämä siis sille seuraavalle tuliaistilauslistalle :-)

No miltä ne maistuivat sitten? Todella ihanilta maistuivat. Pidin erityisesti tuosta sinisestä, itse asiassa pidin siitä oikein todella paljon. Sen sijaan marjoilla maustetut teet eivät koskaan ole kuuluneet suurimpiin suosikkeihini, joten seksikäs tee jäi kakkoseksi. Enkä edes tuntenut oloani yhtään normaalia seksikkäämmäksi.

Ja seuraava kysymys: Saako näitä Suomesta tai tilatuksi Suomeen? En googlailusta huolimatta löytänyt mainintaa yhdestäkään suomalaisesta liikkeestä, jossa myytäisiin Mariage Freres'n teetä. (Se ei silti tarkoita välttämättä etteikö sellaisiakin liikkeitä olisi. Saa korjata tämän tiedon, mielelläni kuulisin, jos näitä saa jostain kaupasta.) Tilaamalla saa suoraan pääkallonpaikalta, Mariage Freres'n omasta nettikaupasta.

Ja hintahan ei ihan alhainen ole. Esimerkiksi 90 g pakkaus Beautiful-teetä maksaa 25€ ja siihen päälle vielä postituskulut. Pahoin pelkään, että meikäläinen on koukussa, ja näitä pitää saada lisää hinnalla millä hyvänsä. Ensin käytän kuitenkin sen Japanin-tuliaisoption...

Työmatkalesken ja -orvon arkipäivää

Olen jälleen työmatkaleskenä ja yksinhuoltajana, kun mieheni on työmatkalla. Matkustan itsekin silloin tällöin työn merkeissä, mutta mieheni matkustaa vielä paljon enemmän. Lapsen kanssa kahden kotona olemisessa on omat haasteensa - mitä pienempi lapsi, sen suuremmat. Minun lapseni on jo 12-vuotias, mutta siitä huolimatta miehen työmatkaviikot ovat joskus raskaita.

Miten tämä päivä meni?

Aamu meni mukavasti. Lapsi oli ihailtavan reipas, pakkasi uintiviikon kamppeensa ilman eri pyyntöä ja oli jo kaatamassa aamupalamuroja kulhoon, kun minä vasta löntystin kohti murokaappia.

Minä tein etätyöpäivän kotona ja singahdin heti työpäivän päätteeksi kosmetologille. (Pitikin varata se juuri tälle päivälle!) Kengät jo jalassa söin lähtiessä yhden purkillisen rahkaa ja messusin samalla lapselle kaikesta siitä, mitä pitää tehdä sillä aikaa kun olen pois (kokeeseen lukeminen, läksyt, astianpesukoneen tyhjennys, oman huoneen siivous). Lapsen päivällinen oli tällä kertaa einespitsa - siitä iso minus äitipisteissä.

Sen sijaan, että lapsi olisi tehnyt sovitut hommat, hän olikin kutsunut kavereita meille. Lisäksi kävi sitten ilmi, ettei pojalla ollut mukanaan kirjaa, josta piti lukea kokeeseen. Minä julistin loppuillan pelittömäksi ja videottomaksi. Lapsi suutahti ja päätti mennä nukkumaan, "kun ei muutakaan tekemistä ole". Hän toki hoiti muut velvollisuutensa mallikkaasti, mutta kokeeseen harjoittelu jää nyt viimeiselle illalle.

Itselläni velvollisuudet jatkuivat: tiskasin, järjestelin taloa huomista siivoojakäyntiä varten, hoidin Leevi-siilin talon siivouksen ja ruokinnan, samalla printtasin huomista yhdistyksen kokousta varten papereita. Tarkemmin sanoen yritin printata - printteristä loppui väri.

Loppuillan aion kuluttaa omaehtoisesti: kirjoittelen blogia ja lueskelen muiden blogeja, teen käsitöitä ja katson Netflixiltä Weedsiä. Kello kahteentoista mennessä olisi hyvä olla sängyssä vähintäänkin kirjaa lukemassa, mielellään unten mailla.

Sellainen oli tämä päivä, eikä se mene kirjoihin kaikkein mallikkaimmin sujuneena päivänä. En myöskään kovin "ihanaksi arjeksi" luonnehtisi tätä päivää. No jaa, huomenna yritämme uudelleen.

***

On miehen reissaamisessa hyvätkin puolensa. Hän on nimittäin aivan armoitettu tuliaisten ostaja. Joudun yleensä hillitsemään häntä, ja laittamaan tuliaisostoksille rajoituksia. "Et sitten tuo mulle mitään tavaroita, herkkuja saa ostaa" ja "et sitten mitään leluja osta, osta T-paita" ja niin edelleen.

Viime aikoina mieheni reissut ovat suuntautuneet Helsingin lisäksi pääasiassa Japaniin. Japanista saamamme tuliaiset ovat olleet aivan mahtavia. Edellisistä on reportaasi elokuulta (klik).

En väsy ihastelemaan kauniita paketteja, vaikka kauhistelenkin epäekologisuutta, kun kukin tuote on yksittäispakattu, sitten pakattu laatikkoon, laatikko kääritty paperiin ja se laitettu paperi- tai muovipussiin. Ympäristöystävällisyyden nimissä pitäisi joskus tehdä kompromisseja, vaikkapa sitten esteettisyyden suhteen.

Mustassa paketissa on teetä. Tämäkään ei ole mikään teollinen lahjapakkaus, vaan kaupassa mieheni ostokset oli paketoitu näin. Harvemmin Suomessa saa näin kauniita pakkauksia edes silloin kun pyytää paketoimaan lahjaksi, mitä en juuri tästä syystä useinkaan tee.

Oranssissa pakkauksessa oli jotain vaikeasti määriteltävää syötävää, joka minun silmään näytti niin epäilyttävältä, etten suostunut edes maistamaan. Syötävät olivat ikäänkuin läpikuultavasta, pastamaisesta taikinasta tehtyjä nyyttejä, joissa oli makeaa täytettä.

Valkoisessa paketissa oli banaanileivonnaisia, joihin olen tutustunut ja ihastunut jo aiemmin. Ne tavalliset tulevat keltaisessa paketissa, tässä valkoisessa olevat ovat karamellin makuisia. Leivonnainen on pieni ja hieman banaaninmuotoinen. Siinä on kuohkean sokerikakkutaikinan sisällä banaanitäyte.

Täytyy tunnustaa, että näitä banaanileivonnaisia olen syönyt jo niin paljon, että ensi kerralla näitä ei tarvitse tuodakaan.

Sadonkorjuu suoritettu

Olen joutunut myöntämään, että tämä kesä ei mene viljelijämeriittilistallani kärkeen. Olin ensinnäkin laiska ja toisekseen taitamaton tai epäonninen. Mielelläni ajattelisin, että joku katsoi viljelyksiäni pahalla silmällä tai kylmä alkukesä tuhosi hyvät lähtökohdat. Mutta jos jättää taimensa huonolle kastelulle ja tulee katkoneeksi tomaatintaimien varret kun ei tue niitä, täytyy katsoa totuutta silmiin ja tunnustaa mokanneensa.

Näissä kuvissakin näkyy, miten tomaattikasvieni lehdet kielivät huonosta voinnista. Mutta onhan sentään muutama ilonaihekin, pullukka hedelmä kasvamassa. Nämä kuvat ovat noin kuukauden takaa eli elokuun lopulta.

Yrttien kanssa pärjäilen yleensä mukavasti, niin tänäkin vuonna. Näissä niinikään elokuun lopulta olevissa kuvissa näkyy yrtti-istutukseni. Tuolloin basilikat olivat vielä voimissaan. Basilika on niin kylmänarka, että sen tappaa ensimmäinen kylmä yö. Lisäksi yrttilaatikossa oli minttua, rosmariinia ja persiljaa.

Ja ne perunat! Siinä minun suuri suuri ilonaiheeni tänä kesänä! 

Nostin tänään loputkin perunat sekä laatikko- että säkkiviljelmistäni. Laatikossa ulkosalla sato oli paljon parempi. Onkohan niin, että peruna vaan viihtyy paremmin aukealla maalla vai olivatko todellakin kasvuolosuhteet säkissä terassilla niin paljon huonommat? Ja millä tavalla huonommat? Ehkä multatilaa oli vähemmän ja kastelu heikompaa - kun emäntä ei muistanut olla kannunvarressa jatkuvasti... Ulkosalla sentään saivat sadevettä, no, ainakin loppukesästä vähän enemmän.

Yhteensä pari reiluhkoa kulhollista perunoita sain kylvöistäni. Osa perunoista oli onttoja sisältä. En ole koskaan ennen nähnyt sellaisia perunoita.

Tomaatteja tuli kaikkinensa vain muutama, ei ehkä kymmentäkään. Loput ovat nyt sisällä jääkaapissa kypsymässä. Saattaa käydä niinkin, että unohdan syödä nämäkin vähät. Ei olisi ensimmäinen kerta.

Tänään yrttilaatikossa näyttää jo erilaiselta, syksy kylmenee hetki hetkeltä. Kuten sanottua, basilikat ehti halla jo tappaa, sen sijaan rosmariini ja persilja porskuttavat edelleen.

Puutarhassa riittää vielä siivottavaa ennen talvea. Olen tyytyväinen kun sadonkorjuu on nyt tehty, ja loput hommat ovat todellakin pelkästään siivoushommia, kesäkukkaistutusten korjaamista pois, perennojen kuolleiden osien leikkailua, puutarhajätteiden kierrätystä.

Se, mitä en ehdi tai saa aikaiseksi ennen lumen tuloa, jää kevääseen.

Huono päivä

Tänään ei ole ollut hyvä päivä. Ei kai aina tarvitse ollakaan. Huonoissa päivissä on vain se huono puoli, että ei muista mitään hyviä asioita olevankaan eikä näe sellaista tulevaisuutta, jolloin olisi taas onnellinen.

Vai osaako joku olla masentunut sellaisella optimistisella tavalla, että huomenna on taas kaikki paremmin? Minä en kyllä osaa. Kun mieli on maassa, jokaisessa asiassa on vain huonoja puolia. Huominen näyttäytyy vain kurjan elämän jatkona, se on se seuraava päivä, jolloin taas pitää jaksaa ja olla, vaikka mieluummin laittaisi elämänsä piippuhyllylle.

Osaan sentään hieman repiä huumoria surkeasta olostani. Tuntuu ihan surkuhupaisalta, miten monta pientä masentavaa tapahtumaa osui tähän päivään. 

Vuosi sitten kudoin sukat (klik) - tänään pyykkejä viikatessani huomasin, että sukat olivat kutistuneet aivan auttamattoman pieniksi. Roskiin menivät. Lanka oli aivan ihanaa, säästelin sitä pitkään ennen kuin laitoin sukat alulle. Sukkien ohjeen räätälöin omaan makuuni sopivaksi useammasta ohjeesta, ja jouduin jonkin verran purkamaankin, että sain sukista hyvän malliset. No, maallista.

Muutama päivä sitten kirjoittelin uudesta alulle laitetusta kutimesta (klik) - tänään jouduin huomaamaan, että olin lukenut ohjetta kädentiekavennusten kohdalta väärin ja sen seurauksena laskenut muutenkin silmukat ihan pyllylleen. Jouduin purkamaan jo päätellyn takakappaleen kädentien ensimmäiseen kavennukseen asti, siis noin kolmasosan työstä. Aurinko paistoi kauniisti, minä vaan purin kudintani ja yritin tsempata itseäni uuteen nousuun.

Jokin aika sitten kerroin lasiterassin stailauksesta (klik) - tänään huomasin, että kauniisti lasipurkkiin esille laittamani turkoosit tuikkukynttilät olivat sulaneet terassin kuumuudessa ja jähmettyneet mössöksi, jonka sisällä uivat tuikkujen kuoret. Tekisi mieleni heittää roskiin koko paketti lasipurkkeineen päivineen, mutta ehkä kuitenkin yritän pelastaa purkin vielä.

Mikään näistä eivätkä nämä yhdessä saaneet minua masentumaan, syyt olivat ihan muualla, mutta en voi olla ajattelematta, että universumi haluaa tänään oikein todella osoittaa minulle paikkani maailmassa. Kuuseen ei pidä sinun kurkotteleman, maan matonen!