Ensimmäinen yritys kuvata uutta kotia

Onpa vaikeaa alkaa lähestyä uutta kotia, sen kuvaamista kameralla ja sanoin, kun tämä blogi on alunperin inspiraationsa saanut edellisestä kodista.

Jostain on kuitenkin aloitettava, ja ilolla toki sen teen, koska uusi talomme Espoossa on mielestäni kaunis ja kaikin puolin ihana. Se on oikeastaan unelmien täyttymys, koska niin paljon olisi asioita, jotka olisin Oulun talossa halunnut muuttaa, ja jotka nyt ovat kuin ihmeen kaupalla korjaantuneet Espoon kodin oston myötä.

Rakastan talon arkkitehtuuria sellaisenaan. Välillä tuntuu, etten halua yhtään tavaraa pilaamaan talon omia puhtaita linjoja ja koskemattomia pintoja. Koska muutenkin sisustustyylimme (mieheni vielä enemmän kuin minun) kulkee kohti erittäin pelkistettyä ilmaisua, nyt vielä enemmän tuntuu olevan tarve laittaa esille vain muutama kaunis tavara, pitää kaapitkin järjestyksessä ja siivota elämästämme kaikki roina.

Huutaako portaikko tauluja seinille? Pitäisikö ikkunalaudalla olla viherkasvi tai kaksi? Minusta on hyvä näin.

Jonkin eksoottisen kasvin (ehkä bambu?) lehdestä tai sitä mukaellen on tehty koristeellinen vati. Se uinui untaan Oulussa vaatehuoneessa monta vuotta, mutta nyt sille löytyi paikka, jossa sen eleetön eleganssi pääsee oikeuksiinsa.

Rakastan tätä näkymää - portaiden kaiteiden rytmiä, puupintojen ja seinien maalivärin harmoniaa, ja jopa sitä, ettemme oikein ole saaneet päätetyksi kuinka tuo kiintokalusteenomainen syvennys sisustetaan. Tällä hetkellä keskityn vain siihen, ettei se kerää romua. Muuton vihreä kulho kyllä toimittaa joskus alakertaan menossa olevan tavaran välisäilytyspisteen virkaa. 


Keskikerroksesta on käynti sekä etu- että takaterassille. Tässä etuterassin ovi, ja sen edessä Chilewichin matto. On hämmästyttävää, miten sopeutuvaisesti Oulun kodin tavarat ovat löytäneet paikkansa. Kaikki vieraamme ovat kysyneet, mitä kalustehankintoja olemme tehneet uuteen kotiin, ja vastaus on: ei mitään.

Nyt on siis niinkin merkittävä osio talosta kuin ylempi portaikko ja terassinovi kuvattu. Toivo elää, että seuraavalla kerralla pääsen jo vaikkapa eteiseen.

Pieniä sisustustekoja ruokailutilassa

Kotona on tapahtunut tai tapahtumassa paljon pieniä sisustustekoja, joista aion raportoida tänne blogiin - en meinaa saada päätetyksi mistä aloittaisin. Yritän lähitulevaisuudessa aktivoida myös asujen kuvausta, vaikkakin omien kuvien julkaisu onkin aina vähän jännittävää.

Kerroin jo aiemmin, että ruokailutila on kokenut pienen kasvojenkohotuksen. Aiempia kuvia voi katsoa täältä.

Mitä tapahtui?

1. Vaihdoin verhot.
2. Hankin uudet tabletit ja kynnysmaton.
3. Laitoin AaC-tuoleihin pehmusteet.
4. Toin pöytään pysyväksi elementiksi ruokaliinatelineen.

Tabletit ja kynnysmatot ovat Chilewichin ja ne on tilattu oululaisesta Sisustat-sisustussuunnitteluliikkeestä. Kynnysmatosta näkyy kuvassa vain kulma, mutta siitä minun pitää vouhottaa vielä ihan erillisessä postauksessa, ja laitan sitten lisää kuvia.

Olin ihan vähällä ostaa uudet verhot, mutta löysinkin kaapista nuo hieman retrohenkiset verhot, ja ajattelin toteuttaa käytännössä uutta minimalistisempaa elämäntapaani ja jättää yhden hankinnan tekemättä. Verhot vaativat vähän puuhaa, koska ne olivat liian lyhyet. Onneksi oli alakäänteessä varaa niin sain ne pidennetyksi.

Tykkään sellaisistakin verhoista, joissa on yhdistetty kahta eri kangasta. Nuo olisi voinut pidentää myös lisäämällä ylös tai alas kaistaleen mustaa kangasta.

Hayn AaC-tuoleihin olen havitellut pehmusteita, ja ostin nyt ensihätään Ikeasta tuollaiset pyöreät pehmusteet. Ne ovat ehkä aavistuksen liian pienet näihin tuoleihin, mutta silti ihan kivat. Tykkään. Näitä oli Ikeassa muistaakseni myös kahta eri harmaata.

Myös tuo ruokaliinateline on Ikeasta. Näin tämän telineen ensimmäistä kertaa Espanjassa, vuokraamassamme lomahuvilassa. Ihastuin siellä ideaan, että lautasliinoja on pöydässä aina eikä niitä tarvitse arkena erikseen kattaa eikä pöydässä tarvitse myöskään pitää talouspaperirullaa, joka ei mielestäni mikään ruokapöydän kaunistus ole, olipa teline miten designia hyvänsä.

Pöytä on BoConceptin, ja tuli meille aikoinaan eri värisenä kuin oli tilattu - piti olla ruusupuu - mutta kiitän onneani tuosta virheestä, koska tuo wenge on värinä varmasti huomattavasti paremmin aikaa kestävä. Tämä wenge on vielä kaiken kukkuraksi melkein musta. Tykkään tummien pintojen eleettömyydestä.

Muut ne vaan muuntavat kotiensa väritystä kevättä kohti kirkkaammaksi ja vaaleammaksi, kun taas minulla iski nyt tämä harmaa kausi. Ihme homma.

Mutta eikös näytäkin ihan kohtuullisen keväiseltä, kun verhot ovat vaaleat, servetit telineessään vihreät, ja sitten vielä nuo valkoiset tulput raikastamassa ilmettä?

Aurinko paistaa risukasaankin välillä

Olen ollut sangen alakuloinen viime päivät, mutta tänään tuntui kuin universumi olisi päättänyt piristää minua pikkuisilla lahjoilla. Naurakaa vaan, mutta kyllä ihan materialistisetkin asiat voivat tehdä onnelliseksi yllättävässä määrin.

Kävi ensinnäkin niin, että sain tiedon, että rikki mennyt Samsungin minijärkkärini oli palautunut huollosta. Riitelin sitä huoltoon laittaessani huoltojäpisköiden kanssa siitä, kattaako takuu korjauksen vai ei. Jäpiskät olivat sitä mieltä, että ei, kun "tää on ihan selvästi jostain ottanut osumaa". Minä jääräpäisesti sanoin, että laitetaan se arvioon. Pelottelivat vielä arvion hinnalla, joka tulisi minun maksettavakseni, jos vika ei olisi takuun piirissä. Ja kuinka kävi - huolto meni takuun piikkiin, kulut minulle 0€, ja kamerassa softapäivitys sekä uusi objektiivi!

Olisin pärjännyt ihan tuolla onnenpotkulla, mutta minua onnisti vielä siinäkin, että sain Rajalalta tilaamani uuden kameran tänään. Se tuli perille aivan uskomattoman nopeasti noin 1,5 vuorokaudessa. Tänään olen siis saanut räpeltää räpeltämästä päästyäni uudella kameralla. (Onnea himmentää vain se, että tilaamani toinen objektiivi ei näyttäisi käyvän tuohon kameraan. Tyhmä, tyhmempi, Tanja.)

Kolmanneksi hain tänään Taina Haurun Sisustat-liikkeestä tilaamani Chilewichin kynnysmatot ja tabletit, sain ne paikoilleen, ja silitin ja ripustin ikkunaan uudet-vanhat verhot, jotka rimmaavat Chilewich-kamppeiden kanssa. Ruokailutilan uudesta ilmeestä pitää räpsiä kuvia uudella kameralla ihan piakkoin. Tänään en onnistunut saamaan oikein julkaisukelpoisia kuvia, jotenkin auringonlasku värjäsi kaiken punertavaksi ja voipa olla kuvaajassakin vikaa, mutta tässä nyt yksi kuitenkin.

Ja vielä muutama muu testiräpsy. Ainakin syväterävyyttä (tulikohan nyt oikea termi) pystyy säätämään tällä pelillä ihan toisella tavalla kuin pikku-Samsungilla.

Lähde Chilewich-kimppaan!

Vielä ehtii muutaman päivän ajan mukaan tilaamaan Chilewichin tuotteita kimpassa oululaisen sisustussuunnitteluagentuuri Sisustan kautta. Tarjous on -10% normaalihinnoista, ja se on voimassa ensi maanantaihin 27.1. asti. Valikoimaan voi tutustua valmistajan sivuilla.

Meidän naapurustossa Chilewichin tuotteiden perään on kuolattu jo pitkään, mutta harvalla (meistä) näitä vielä on. Stockmann myy pikkuista valikoimaa Chilewichin tabletteja, mutta mattoja saanee vain pienten sisustuskauppojen tilausvalikoiman kautta. Sisustan Taina Haurun kanssa on näistä puhuttu, ja kovin kalliiksi havaittu yksittäisten tuotteiden tilaaminen. Siksi nyt on niin mahtitilaisuus hankkia näitä tuotteita.

Itse olen menettänyt sydämeni tälle värikkäälle matolle, jonka haluaisin ehkä kuitenkin vain kynnysmattokoossa.

Tässä matossa on sama värimaailma, mutta kapeammat raidat. Matto ei tässä kuvassa kyllä pääse oikeuksiinsa, katalogin PDF-tiedostossa oli samasta matosta parempi kuva. Tällä saisi meidän eteiseen ja keittiöön potkua.

Vähän maltillisempaa värimaailmaa suosivalle on paljon näitä hillityn värisiä raitoja tarjolla, sekä leveänä että kapeana. Itse en ole suuri raitojen ystävä, en ainakaan mustavalkoisten kuosien, mutta tässä raitamatossa on miellyttävät sävyt.

Tabletteja on Chilewichin portfoliossa aivan valtavat määrät erilaisia. Niitä on vaikea hahmottaa verkkokaupan kuvissa, pitää päästä liikkeeseen käpälöimään, jos mielii saada selvemmän käsityksen.

Suosittelenkin käyntiä Tainan luona, jotta pääsee näkemään malleja. Tainalla on työhuone ja showroom osoitteessa Kirkkokatu 11. Itse ajattelin yrittää ehtiä piipahtaa siellä huomenna, sillä tiedän, että torstaista perjantaihin Taina on reissussa. Tarkemmat yhteystiedot täältä.

Kuvat lainattu valmistajan sivuilta: http://www.chilewich.com/