Ensimmäinen yritys kuvata uutta kotia

Onpa vaikeaa alkaa lähestyä uutta kotia, sen kuvaamista kameralla ja sanoin, kun tämä blogi on alunperin inspiraationsa saanut edellisestä kodista.

Jostain on kuitenkin aloitettava, ja ilolla toki sen teen, koska uusi talomme Espoossa on mielestäni kaunis ja kaikin puolin ihana. Se on oikeastaan unelmien täyttymys, koska niin paljon olisi asioita, jotka olisin Oulun talossa halunnut muuttaa, ja jotka nyt ovat kuin ihmeen kaupalla korjaantuneet Espoon kodin oston myötä.

Rakastan talon arkkitehtuuria sellaisenaan. Välillä tuntuu, etten halua yhtään tavaraa pilaamaan talon omia puhtaita linjoja ja koskemattomia pintoja. Koska muutenkin sisustustyylimme (mieheni vielä enemmän kuin minun) kulkee kohti erittäin pelkistettyä ilmaisua, nyt vielä enemmän tuntuu olevan tarve laittaa esille vain muutama kaunis tavara, pitää kaapitkin järjestyksessä ja siivota elämästämme kaikki roina.

Huutaako portaikko tauluja seinille? Pitäisikö ikkunalaudalla olla viherkasvi tai kaksi? Minusta on hyvä näin.

Jonkin eksoottisen kasvin (ehkä bambu?) lehdestä tai sitä mukaellen on tehty koristeellinen vati. Se uinui untaan Oulussa vaatehuoneessa monta vuotta, mutta nyt sille löytyi paikka, jossa sen eleetön eleganssi pääsee oikeuksiinsa.

Rakastan tätä näkymää - portaiden kaiteiden rytmiä, puupintojen ja seinien maalivärin harmoniaa, ja jopa sitä, ettemme oikein ole saaneet päätetyksi kuinka tuo kiintokalusteenomainen syvennys sisustetaan. Tällä hetkellä keskityn vain siihen, ettei se kerää romua. Muuton vihreä kulho kyllä toimittaa joskus alakertaan menossa olevan tavaran välisäilytyspisteen virkaa. 


Keskikerroksesta on käynti sekä etu- että takaterassille. Tässä etuterassin ovi, ja sen edessä Chilewichin matto. On hämmästyttävää, miten sopeutuvaisesti Oulun kodin tavarat ovat löytäneet paikkansa. Kaikki vieraamme ovat kysyneet, mitä kalustehankintoja olemme tehneet uuteen kotiin, ja vastaus on: ei mitään.

Nyt on siis niinkin merkittävä osio talosta kuin ylempi portaikko ja terassinovi kuvattu. Toivo elää, että seuraavalla kerralla pääsen jo vaikkapa eteiseen.

Puutarha-arvostelu: Kukkiva Kunnas

Jatkan puutarha-arvostelusarjaa, ja vuorossa on nyt Kukkiva Kunnas, joka sijaitsee ihan täsmälleen samalla suunnalla kuin edellisen arvostelun Hakanpää. Kukkivan Kunnaan kasvihuoneet ovat hyvä maamerkki Kuusamontien varrella, oikealla puolella Oulusta tultaessa. Kasvihuoneiden jälkeen käännytään heti oikealle ja vielä kerran oikealle. Kylttejä on, joten eksyksiin ei oikein voi joutua.

Jos Hakanpää on pääasiallisesti kesäkukkienostospaikka, on Kukkiva Kunnas täyden palvelun puutarhamyymälä: saat sieltä kesäkukat, yrtit, perennat, havut, lehtipuut, leikkokukat, ruukut, kasvualustat ja lannotteet. Varsinkin kesäkukkavalikoima on laaja - ihan melkein mitä vaan löytyy.

Kukkivan Kunnaan suuren valikoiman kääntöpuoli on tietenkin se, että pää menee pyörälle ja on vaikea hahmottaa missä on mitäkin. Siinä miten taimet on järjestetty tarjolle ei tunnu olevan suurempaa logiikkaa, vaan saatat löytää riippapetunioita yhdeltä jos toiseltakin seinältä, ja johonkin väliin on sijoitettu persiljat ja toiseen taas jokunen monivuotinen köynnös.

Toisaalta tietysti sekamelskassa on ihan hauska vaeltaa ja antaa yllättää itsensä - jos vain on varannut käynnille tarpeeksi aikaa. Jos aikataulu on tiukempi, kannattaa heti jotain mukavaa nähdessään poimia se mukaan, koska jälkeenpäin ei enää muista, missä mitäkin näki.

Kukkivan Kunnaan pöydillä näkee monentasoisia taimia. Osa vaatisi kipeästi nyppimistä ja kastelua, eli ovat mielestäni hädintuskin myyntikelpoisia, vaikka vallan hyvin tiedän, että kukka kyllä elpyy kun pääsee syvään multaan ja jonkun kotiin nypittäväksi ja kasteltavaksi. Ei kuitenkaan ole kiva ostaa nuupahtaneita yksilöitä.

Daalioita saa täältäkin - vaikka edelleenkin väitän, ettei ole Hakanpään daalioiden voittanutta. Mutta kun Hakanpäällä daalioita oli muistaakseni noin kolmessa värissä, Kukkivalla Kunnaalla värejä oli ainakin viisi.

Kukkivan Kunnaan heikko kohta on ympäristö.   

Tietty luonnonläheisyys ja rentous kuuluvat kyllä puutarhabisnekseen, mutta Kukkivalla Kunnaalla minua kyllä suoraan sanottuna ärsyttävät tämäntyyppiset näkymät. Laatikkoröykkiöitä, letkuja, kottikärryjä ja kaikenlaisia epämääräisiä materiaalikeskittymiä on joka kulmalla. Kasvihuoneiden pohjia ei ole katettu millään lukuunottamatta kapeita kävelypolkuja ja taimipöytien alustat rehottavat rikkaruohoisina.

Kun ajattelee, että puutarhanhoitoa varmaankin harrastavat usein juuri ne esteettisesti suuntautuneet ihmiset, ulkoisiin seikkoihin kannattaisi kyllä panostaa, ettei tule karkottaneeksi asiakkaita pois. Kukkivalla Kunnaalla eletään vähän liikaa kuin pellossa - taimikasvatus on kylläkin vähän niin kuin maanviljelystä, mutta ostajakunnassa on paljon meitä kaupunkilaisia hienohelmoja.

Reipas asiakas katsoo kuitenkin sotkujen yli, ja poimii joukosta helmet ja kantaa ne kotiinsa - kuten vaikkapa tämän silmiä häikäisevän sinisen hortensian. Minä lähdin tältä käynniltä tyhjin käsin, mutta ajattelin palata hakemaan niitä havittelemiani kerrottuja ahkerialiisoja. Ne olivat vähän reppanoita, mutta kyllä minä ne pelastan!

Puutarha-arvostelu: Hakanpää

Olen kesäisin puutarhamyymälöiden ja taimitarhojen vakioasiakas. Melkein aina tulee myös ostetuksi jotain (koska en ole hyvä vastustamaan kiusauksia), mutta toisinaan käyn vain tarkistamassa valikoimia, ja hakemassa inspiraatiota myöhempää ajankohtaa varten.

Tuli mieleeni tehdä pieni arviointisarja puutarhoista, joilla tänä kesänä vierailen, jokaisella kun on omat ominaispiirteensä, ja kullakin hyvät ja huonot puolensa. Puutarhat ovat myös erikoistuneet: jotkut myyvät melkein pelkästään kesäkukkia, toisissa taas on valikoima perennantaimia.

Aloitetaan Hakanpään puutarhasta, joka on yksi suosikkejani. Hakanpäältä saa pelkästään kesäkukkia. Vai olikohan siellä jotain hyötykasvien taimia myös, enpä muistakaan, mutta juuri kesäkukkien vuoksi sinne kannattaa mennä.

Hakanpää sijaitsee Jäälissä osoitteessa Puutarhakuja 27: Kuusamontietä pohjoiseen ehkäpä 15 km Oulusta, heti Kukkivan Kunnaan jälkeen käännytään oikealla, ja sitten ei käännytäkään enää oikealle Kukkivan Kunnaan tielle, vaan vasemmalle samasta risteyksestä, ja sen jälkeen voikin seurata tienviitoitusta.

Hakanpään puutarha on tunnettu suorastaan laboratoriomaisesta siisteydestään, ja mahtavan elinvoimaisista ja kauniista kesäkukkien taimista. En juurikaan kiinnitä huomiota hintoihin, mutta olen kuullut sanottavan, että Hakanpäällä olisi hieman keskitasoa kalliimpaa. Toisaalta kun taimet ovat niin valtavan hienoja, niistä mielellään pari euroa enemmän pulittaakin.

Puutarhan käytävillä ei tarvitse kulkea vesiliejussa kun käytävät ovat betonipäällysteisiä. Kukkaloisto on häikäisevä, ja rupsahtaneita taimia ei juurikaan näe - joko ne siivotaan pois näkyvistä tai taimet ovat niin hyvässä hoidossa, että eivät rupsahtele.

Jos haluat mielettömän komeat amppelikukat, suosittelen suuntaamaan Hakanpäälle, koska tarjolla on valtavat määrät valmiita amppeli-istutuksia, myös kauniissa koriamppeleissa, ei pelkästään niissä rumissa muovisissa. Jos ei itse jaksa rakennella istutuksia, tämä on aivan superhelppo tapa saada porraspieleen kukkaloistoa.

Erityisesti komeat daaliat ovat minua ihastuttaneet useampanakin vuonna. Tuntuu kuin Hakanpää daaliat olisivat aina himpan suurempia, komeampia ja intensiivisemmän värisiä kuin muiden puutarhojen.

Yleiskuva puutarhan pihamaalta kertookin kaiken olennaisen. Kaikki on pedanttimaisen järjestyksessä, epämääräisiä johtosyheröitä tai laatikkoröykkiöitä ei näy. Hakanpään puutarha on miellyttävä kesäkohde, koska tänne voi tulla nauttimaan kauneudesta, ei pelkästään lastaamaan takakonttia täyteen taimia.

Miinusta annan Hakanpäälle suhteellisen suppeasta valikoimasta. Puutarhalla on kyllä runsauden tuntu, mutta se syntyy siitä, että kutakin kasvilaatua on iso määrä kun taas lajivalikoima ei ole suuren suuri, jos vertaa vaikkapa saman kulmakunnan toiseen puutarhaan, Kukkivaan Kunnaaseen. Aika suuri osa kukista tuntuu olevan optimoitu amppelikasvatukseen, kaikenlaista riippaa ja roikkoa on paljon, mutta vaikkapa kerrottua ahkeraaliisaa en löytänyt enkä myöskään mitään vartettuja kukkia. Jotkut kukat ovat saatavissa vain valmiina amppeleina, mikä on harmillista niille meistä, jotka haluavat itse koota istutuksensa.

Hakanpää on joka tapauksessa minun must-kohteeni joka kevät - enkä koskaan lähde pois tyhjin käsin.

Pop-in in Balmuir pop-up

Olen viikonlopun touhuista lopenuupunut. Jos sunnuntaina väsyttää näin paljon, miten sitä jaksaa maanantaina?!? Jospa malttaisin tänään mennä ajoissa nukkumaan - ja "ajoissa" minun tapauksessani tarkoittaa ennen kello kahta, joten vielä ehtii pari tuntia viettää omaa laatuaikaa.

Jonkin verran voimaannun näistä kuvista, jotka otin lauantaina täällä Oulussa Balmuirin pop-up shopissa. Balmuirilla ei ole omaa liikettä ja verkkokauppaakin pistetään vasta pystyyn, joten yleensä valikoimaan pääsee tutustumaan sen mukaan, mitä kaupan sisäänostaja on tuotevalikoimasta halunnut omaan valikoimaan ottaa.

Balmuir merkkinä on minulle aiemmin ollut vain etäisesti tuttu. Brändi tuo mieleen lähinnä ylelliset huivit. Pop-up shoppiin lähdin hakemaan pellavaisia pussilakanoita ja tyynyliinoja. Ne ostinkin, farkunsiniset sellaiset, ja mukaan tarttui kyllä sitten muutakin: kasmirhuivi ja peili. Siitä peilistä lisää toisella kertaa.

Balmuirin tuotteilla voi hyvin toteuttaa havittelemaani "hotellityyliä", nämä kehykset ovat siitä hyviä esimerkkejä. Jotkut tuotteet taas ovat liian siirtomaatyylisiä tai sitten liian romanttisia minun makuuni. Jos katsoo tuota yllä olevaa kuvaa, tuo kynäpurkki on jo hieman liian "safari" minulle, mutta taustalla olevat kehykset taas sopisivat meidän kirjastohuoneeseen aivan täydellisesti.

Balmuir on luksusta alusta loppuun: hillittyjä värejä, ylellisen tuntuisia materiaaleja, viimeisteltyä työtä, kauniita pakkauksia.

Synttärimuistoja Allin Matalasta

Täytin viime syksynä 40 vuotta, ja järjestin noin neljällekymmenelle ystävälleni kemut oululaisessa Allin Matalan juhlatilassa Toppilassa. Allin Matala on aivan suurenmoinen paikka tämän kokoisten ja tyylisten juhlien järjestämiseen - en suoraan sanottuna parempaa tilaa pysty kuvittelemaan.

Panimomiljöön rosoisuus antaa juhlalle romanttisen karheat puitteet, jotka ovat kaukana turhasta söpöstelystä. Täällä on tiiliseinää ja kattoparrua, karskeja pylväitä, lautalattiaa ja laattaa. Pääjuhlatilan lisäksi on keittiö, eteistilat ja tietenkin WC:t. Minusta kaikki tilat olivat siistejä ja mukavasti sisustettuja.

Tila on passeli vaikkapa pienille tai keskikokoisille häille, koska karskinrouheassa ympäristössä voi somistaa ja kattaa loppujen lopuksi ihan millaisella tyylillä tahansa. Parhaiten toimii minusta suhteellisen eleetön, ja kaikkea muovimaisuutta välttävä somistus. Oulun Olutseura piti juuri viime viikonloppuna 25-vuotisjuhlansa samassa paikassa, joten tämä tila kyllä taipuu monenlaisen tilaisuuden näyttämöksi.

Minun nelikymppisissäni tila pystyttiin kalustamaan väljästi niin että ihmiset pystyivät liikkumaan vaivattomasti ja tuoleja ei tarvinut laittaa kovin tiheästi pöytien ääreen. Huomattavasti tiiviimpikin pöytä- ja tuoliryhmittely olisi ollut mahdollinen. Allin Matalassa voi järjestää jopa 80 hengen tilaisuuksia.

Minun suunnittelemani kattaus oli suhteellisen yksinkertainen, mutta olin kuitenkin ostanut joitakin kattauselementtejä ihan tätä juhlaa varten. Värimaailma oli valkoinen, vihreä ja violetti - yksi lempiväriyhdistelmistäni.

Aina kahta ruokailijaa kohden oli yksi Jukka Rintalan suunnitteleman kertakäyttöliinan pätkä poikittain. Kullekin ruokailijalle oli kankainen ruokaliina (pitopalvelusta vuokratut). Ruokaliina oli sidottu silkkinauhalla, johon oli pujotettu origamikurki. Origamilinnuissa oli kussakin yksi itämainen viisaus, joka liittyi vanhenemiseen, ikään, hyvään elämään ja sen sellaisiin sopiviin teemoihin. Neljänkymmenen origamikurjen taitteleminen oli ihanaa puuhaa!

Muutenkin kantava ajatukseni kattaukselle, somistukselle ja ruualle oli itämaisuus. Noutopöydän valikoimassa oli limemarinoituja katkaravunpyrstöjä, kanateriyaki-vartaita, nuudelisalaattia, mangosalaatti, ja pääruokana chili-inkiväärihärkää basmatiriisin kera. Tarjoilut tilasin Juhla-Nekasta, joka olikin loistava pitopalvelu. Juhla-Nekan Riinan kanssa tuntui, että toimimme aivan super-saumattomasti yhteen, ja kaikki sumpliminen onnistui vaivattomasti.

Jälkiruuaksi oli ihania täytekakkuja, jotka naapurinrouvat olivat leiponeet, he kun ovat aivan professionaaleja leipomaan kaikenlaisia mousse- ja hyydykekakkuja. En kovin pidä perinteisistä kermatäytekakuista, ja kun naapurinrouvat leipovat juuri sellaisia kakkuja, joista tykkään, oli kätevää, että sain tilata kakut heiltä.

Olin askarrellut pöytiin myös pienet kansiot, joissa oli pöytäseurueelle kysymyksiä, kuten: Keitä tässä pöydässä istui? Mistä illan aikana juteltiin? Mitä vinkkejä antaisit Tanjalle vanhenemiseen liittyen? Näistä tuotoksista syntyi sympaattinen muistokansio juhlista - sain hulvattoman hauskoja ja viisaita vinkkejä loppuelämääni varten, ja tällä tavalla pääsin vähän osalliseksi kaikkien juhlijoiden keskusteluista, koska itseään ei voi kloonata istumaan jokaiseen pöytään koko illan ajaksi - vaikka se mukavaa olisi ollutkin, kloonit olisivat sitten voineet raportoida minulle.

Kattauksessa halusin panostaa myös astioihin. Olen senlaatuinen nirppanokka, että nyrpistelin Allin Matalan melko matalille "viinilaseille" enkä sitten kelpuuttanut niitä kattaukseen, vaan vuokrasin pitopalvelusta viinilasit ja kuohuviinilasit. Tällaisista yksityiskohdista tulee minulle hyvä mieli ja todellinen juhlantuntu, ja kovin suurista rahasummista ei ole kuitenkaan kyse.

Opin jo aikoinaan häitäni järjestäessä, että juhlia suunnitellessa ei ole oikea aika säästää, ennemminkin harmittamaan jää se, jos ei ole panostanut kunnolla, vaan alkaa pihistellä yksityiskohdissa. Kun kerta juhlitaan, juhlitaan tyylillä. Laskut tulevat maksetuksi sitten aikanaan.

Olin tilannut juhliin kaksi kukka-asetelmaa, yhden pienemmän lahjapöytää koristamaan ja suuremman noutopöytään. Tykkäsin näistä asetelmista valtavasti, ja ne olikin niin laadukkaasti tehty, että kestivät meillä kotona vielä viikkokausia juhlien jälkeen.

Suosittelen lämpimästi pippaloiden pystyyn pistämistä aina kun se vain on mahdollista. Olin itse jo aikaa sitten päättänyt, että nelikymppisiäni juhlitaan isosti, ja sen päätöksen pidin. Juhlien järjestäminen jo itsessään oli todella mukavaa, ja kun vielä kaikki onnistui suunnitelmien mukaan, ja vieraatkin viihtyivät, voin olla tyytyväinen.

Juhlien jälkeen oli jonkun aikaa todella tyhjä olo. Nyt kun synttäreistäni on kulunut jo puoli vuotta, tuntui taas hauskalta palata näihin kuviin.

Varsinaisesta bileporukasta en viitsi blogiin laittaa kuvia, pidettäköön ne pienemmän piirin levityksessä, vaikka hulvaton tunnelma toki niistä kuvista välittyisi paremmin. Puheita pidettiin, leikkejä leikittiin, tanssittiin, laulettiin SingStaria. Viiniä ja olutta kului uskomattomat määrät - onneksi en ottanut pitopalvelun vinkkejä juomien määrien arvioimisesta vakavasti vaan varasin juomamäärät luottaen siihen, että tunnen ystäväpiirini...

Itse hymyilen kaikissa minusta otetuissa kuvissa ääliömäisen tyytyväisen näköisenä - parasta säästää blogosfääri siltä näkymältä!

Arabian kippo ja koruja kirppikseltä

Maanantai-iltapäivät kello 16-17 ovat minun omaa laatuaikaa. Vien pojan neljäksi tanssitunnille, joka kestää tunnin. Minulla on siis tunnin verran aikaa hallussani, tunti, josta kukaan ei vedä minua vastuuseen. Toisinaan käytän ajan järkevästi "hoitamalla asioita", mutta sitä useammin ihan vain humputtelen.

Tämän viikon maanantaina humputtelin sen tunnin verran oululaisella Paljekirppiksellä.

Tarkoitus ei sinällään ollut ostaa mitään, vaikka etsiskelenkin puolivakavissani retrohenkistä pyöreää muovipeiliä. Yhden löysinkin, mutta se oli sen verran kulahtanut ja löperö, että se jäi sinne.

Sen sijaan minuun takertuivat keltainen Arabian kippo, kolme helminauhaa ja kaksi rannerengasta.

Enkä paljon köyhtynyt.

Arabian kippo, jonka hintaa oli lapuista päätellen alennettu kahteen kertaan, maksoi 5 €. Puuhelmet olivat muistaakseni 1,40 €, rannekorut yhteensä samaa luokkaa ja pitkät muovihelminauhat 2,50 € per kappale. Kaikkien hankintojeni yhteishinta siis noin 13 € paikkeilla.

Kyllä tämä ihan aidolta Arabialta vaikuttaa. Kippokupponen on söpö kuin mikä - miksi kukaan ei ollut ostanut sitä? Miksi minä sain onnen löytää sen?

Nämähän näyttävät ihan kulholliselta marjoja! Tekisi mieleni syödä ne!

Marli pelasti ongelmanurkan

Yläkerran tilanne eskaloituu hetki hetkeltä, kun riivin tavaraa kaapeista ulos ja lajittelen sitä pinoihin, mutta en vielä ole siinä vaiheessa, että voisin alkaa järjestellä kampetta takaisin kaappeihin. Kävelykelpoinen lattiapinta-ala alkaa olla vähissä.

Sillä välin alakerrassa olen päässyt tyydyttävään tulokseen tämän rojuläjän kanssa, muistanette aikaisemmasta postauksesta:

Piipahdin nimittäin lauantaina oululaisessa Spazio-sisustuskaupassa, ja tajusin siellä, että tämä Alessin metallinen, valkoiseksi maalattu Marli-vati on juuri sitä mitä tälle tasolle tarvitsen.

Oli nimittäin niin, että sain mielessäni tiivistetyksi tuon sotkupaikan ongelmat pariin ydinkohtaan. Ensinnäkin on turha kuvitella, ettei siinä pyörisi paljon papereita. Tarvitaan siis kunnon säilytin paperille. En kuitenkaan halua keittiöön mitään toimistolokeroita, ja lisäksi paperit ovat yleensä pienehköjä lippulappuja tai laskuja, jotka on tyypillisesti taitettu A5-kokoisiksi, joten A4-kokoista säilytintä ei tarvita. Tämä Alessin vati on siis ihan täydellinen.

Itse asiassa myös A4-kokoiset paperit mahtuvat siihen juuri ja juuri, ei isoa pinoa, mutta pari paperia.

Lisäksi havainnoin, että tasolle tarvitaan paikka pikkuhilpehöörille. Vaikka kuinka kuvittelisin, että tilpehöörit siivotaan aina omille paikoilleen, käytännössä niin ei tapahdu. Siispä tilpehöörikippo on must. Ja kynille paikka myös, sehän on selvää.

Neronleimaukseni oli, että siirsin nyt keittiöön vieras-WC:stä keraamiset pikkukipot, joissa on ollut esillä muutamia koruja. Olinkin jo pitkään ajatellut, että on ihan turha makuuttaa epämääräistä settiä koruja WC:n tasolla, koska korut valitsen aina yläkerrassa makuuhuoneessa. Jos käyttäisin täsmälleen samoja joka päivä, silloin olisi hyvä olla vakkarikoruille paikka jossain uloskäynnin tietämillä, mutta tosiasiassa en ole enää pitkään aikaan niin tehnyt, joten nyt on sekin korukasa siivottu pois.

Nyt näyttää jo paljon mukavammalta:

Kalenteri on samalla paikalla puhtaasti käytännöllisistä syistä ja saa ollakin. Jätin myös tässä jo aiemmin olleen pienen metallisen paperitelineen paikalleen. Se on juuri sopiva alennuslipukkeiden ynnä muiden kuponkien säilyttämiseen, ja nyt ne tulevat ehkä käytetyksikin kun eivät huku muun paperin sekaan.

Mitä olette mieltä, siistiytyikö ongelmapaikka?