Aikomukseni oli tänään kuvata uutta sänkyä, mutta toisin kävi. Olen flunssassa, ja näin ollen sänky oli käytössä lähes koko päivän ja epävalokuvauksellisessa tilassa kuorrutettuna nenäliinoilla, sisustus- ja puutarhalehdillä ja ympäröitynä erinäisillä tykötarpeilla, joita kuumeinen emäntä saattaa tarvita, kuten nyt vaikka Strepsils-kurkkupastillit.
Nyt siis jotain ihan muuta, eli ruokaliinojen taittelua.
Nythän on niin, että parhaat alelöydöt tehdään siinä vaiheessa, kun kauppias epätoivoissaan lähes jo maksaa asiakkaalle siitä, että asiakas vie tavaraa mennessään. Näin kävi minulle Akateemisessa taannoin. Löysin ihanan pikkukirjan, jonka hinta oli jotain todella mitätöntä, ja kassalla ropsahti päälle vielä lisäale. Hintaa jäi muistaakseni jotain kolmen euron verran.
Kirja on joka emännän unelma, The art of napkin folding.
Kuten nimi ja kansiteksti kertovat, kirja opastaa taittelemaan lautasliinoja 20 eri tavalla. Kirja alkaa herttaisesti, luin ensimmäiseltä sivulta tämän: "The history of the napkin is a long and interesting one." Kuka olisi arvannut! Tästä jännittävästä historiasta ei kuitenkaan paljasteta juuri mitään, joten sen, jota kyseinen selkäpiin väräjämään saava ruokaliinahistoria kiinnostaa, pitää kääntyä muiden teosten puoleen.
Se kuitenkin kerrotaan, että antiikin roomalaiset toivat pöytiin ruokaliinat. Antiikin roomalaiset - AINA antiikin roomalaiset!
Löysin monta mielestäni kaunista ja hyödyllistäkin taitteluohjetta. Minusta kivoilta näyttivät esimerkiksi nämä, joiden nimet ovat perfect points ja bow. Kirjasta löytyvät kyllä kaikki tutut perusmallitkin, esimerkiksi sellainen pystyssä seisova viuhka (fan), jollaista koko perheen voimin taannoin opettelimme oululaisessa Istanbul-ravintolassa pöydissä olleiden liinojen perusteella.
Kirjassa on myös paljon ideakuvia kattaukseen, ja hyvin erityylisiin kattauksiin. Löytyy värikästä piknikille, kattauksia, joissa on käytetty luonnonmateriaaleja, vintage charmia ja asian fusionia.
Kirjan lopussa on tarkat määritelmät sille, miten lähinnä brittiläisen, amerikkalaisen, ranskalaisen ja japanilaisen tradition mukaan katetaan astiat ja ruokailuvälineet. Tätä osaa tutkin suurella mielenkiinnolla. Tiesittekö, että amerikkalaisen mallin mukaan leipälautanen katetaan ruokalautasesta katsottuna etuvasemmalle, eikä viereen, kuten meillä on tapana?
Tämäntyyppisillä kirjoilla on helposti tapana jäädä pölyttymään kirjahyllyyn, mutta luulen, että minulla tämä nimenomainen kirja kuluu käsissä. Olen lukemattomat kerrat harmitellut, kun en keksi ruokaliinoista kattaukseen mitään kivaa tai en osaa edes perustaitoksia. Nyt tähän tulee muutos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!