Tarinoin hotellimme nakymista myohemmin, mutta tassa vaiheessa haluan hehkuttaa Suomen lentokenttien sisustuksellisia herkkupaloja.
Olin kerrassaan haikaistynyt Oulun lentokentan stailauksesta portin 14 laheisyydessa. Teema nayttaa olevan suomalaisuus ja perinteikkyys, koivunrunkoja kaytetaan ikonimaisesti, tyyli on kotoisa, materiaaleina on kaytetty vaneria ja puuta.
Vanerista leikatut puut ja ikkunoiden koivuteippaukset vievat matkailijan satumaiseen suomalaiseen metsaan. Tuollaiset koivuteipit voisin kuvitella liimaavani meilla kotonakin jonnekin, esimerkiksi lasiterassi heraisi nailla teippauksilla ihan uuteen kukoistukseen.
Yhdelle seinalle oli ripustettu rivi koivuaiheisia ryijyja. Harmaan, vihrean ja valkoisen yhdistelma on raikas ja niin kovin tuttu kotoisesta metsamaisemasta.
Ihan lopullisesti sydameni vei tama nurkkaus kokonaisuudessaan. Ryijyt, kiikkustuolit ja rasymatot - voiko olla enaa kansallisromanttisempaa! Minusta tama uusi kotoisuustrendi on todella sympaattinen, vaikka en itse sita osaa meilla kotona viela kovin hyodyntaa. Nerokas tama stailaus on myos siina mielessa, etta mikas sen ihanampaa vaikkapa stressaantuneelle liikematkustajalle kuin paasta hetkeksi kiikuttelemaan rasymaton paalle. Mindfullnessia parhaimmillaan.
Tuo slogan "smooth travelling" saa tassa ihan uuden ulottuvuuden. Travelling couldn't get any smoother than this!
Helsingin paassa siirryimmekin sitten ihan toisenlaiseen tunnelmaan, mutta ihastuttava sekin. Koska meilla oli Thaimaan lennolla Premium-luokan paikat, paasimme Helsingissa Aspire-loungeen odottelemaan jatkolentoa. Loungen interioori oli skandinaavisen eleeton, ja sielta loytyi muutamia makeita elementteja. Kiikkustuolia oli tarjolla taallakin, mutta ihan eri maustein.
Alla olevan kuvan istuinryhmassa ihastuttaa design-tuolin yhdistaminen puupolkkypoytaan. Mikali sisustusblogeja on uskominen, puupolkyt ovat tata nykya kovin trendikkaita. Minunkin konservatiivinen silmani alkaa pikkuhiljaa tottua. Tietylla tapaa naen taman kylla osana sita samaa kotoisuustrendia, jota Oulun lentokentan nurkkauskin edustaa.
Matkustaessa usein ahdistaa, kun ei paase hetkeksikaan omaan rauhaan, muiden silmista pois. Aspire-loungessa yksityisyyden tunteen luovia tiloja on saatu aikaan pienilla istuinalkoveilla seinissa seka erottamalla verhoilla keskelta tilaa saarekkeita. Verhon tuo nakosuojaa ja vahentaa arsykkeita, matkustaja saa vahan hermolepoa.
Ihan toisessa paassa lentokenttaa, kavellessa kohti porttiamme numero 31 tai jotain sita luokkaa, kohtasin taman pupun. Teos on Kim Simonssonin keraaminen White rabbit, jossa on jotain kovin itamaista ja samaan aikaan futuristista - se on kuin avaruudesta laskeutunut pupun muotoon inkarnoitunut buddha! Tassa pupussa ita kohtaa lannen, ja pupun paikka on oivallinen juuri silla kohtaa mista alkavat kaukolentojen portit. Talla paikalla lantinen kotimaa jaa taakse, ja alkaa orientoituminen itaisempaan elinoloon.
Mihinkapa sita sisustus-, kasityo- ja taideintoilija karvoistaan paasisi edes reissun paalla. Silmat ovat koko ajan auki, valmiina bongaamaan uutta ihasteltavaa. Taalla Thaimaassa tyyli onkin sitten jotain ihan muuta, silti aina loytyy jotain, mika inspiroi, herattaa uusia ideoita tai ihan vaan ihastuttaa. Niista sitten myohemmin.
Kauniita kuvia, kiitos! Miten on muka ollu niin kiire ettei noita ole ehtinyt itse ihastelemaan.
VastaaPoistaPia
Eri aikoina sitä kuljeskelee maailman läpi erilaisilla silmälaseilla varustettuna :-) Minulla on nyt jonkun aikaa ollut herkkyyskausi julkisten tilojen kalustusten suhteen (kotien sisustukset ovat kiinnostaneet aina ja edelleen kiinnostavat, mutta julkiset tilat on jotenkin nyt uusi juttu minulla).
Poista