Korallisaarella oli jollain tapaa unelias tunnelma, aivan kuin aika olisi pysähtynyt hetkiseksi. Turistien passaaminen ottaa varmasti voimille, joten on hyvä levähtää leppeässä varjossa hetki.
Suuri lehti johdatti bambukeppien aitaamalle makean veden suihkulle. Ei se oikeasti johdattanut, kunhan vain makasi maassa.
Ehkä pysähtyneen tunnelman toi osaltaan tämä retrokori. Mikäs vuosikymmen nyt olikaan? 1970?
Korallisaari / paratiisisaari - polttavaa hiekkaa, leikkiviä lapsia, snorklaustekniikkaansa uppoutuneita uimareita, viiltävän kirkas ja kuuma aurinko, laatat polttavat varpaiden alla... Onkohan suojakerroin nyt varmasti tarpeeksi korkea?
Koralleja halutaan suojella, mutta minusta tuntui, että minä olisin kaivannut suojelua mereneläviltä! Astuin merisiilin päälle, se jos mikä osaa puolustautua, ja sain reiän jalkapohjaani (toivuin nopeasti) ja kalat tökkivät minua kuonoillaan (onko kaloilla kuonot?). Pakenin merestä aurinkotuolin huomaan ja jätin snorklaamisen etevämmille.
Hotellilla vietettiin meidän kaksiviikkoisen oleskelumme aikana ainakin neljät häät - onneksi ei yksiäkään hautajaisia! Hääjärjestelyt olivat aina tiptop, ja oli huisinhauskaa, että hotellivieraat pääsivät häistä osallisiksi vaikkakin vain sivustakatselijoina. Tuntui ihan normaalilta asettautua viereen toljottamaan, kun morsian saapui. Kertaalleen liikutuin kyyneliin asti morsiamen saapuessa - sitten tajusin, että se olikin vasta yksi kaasoista. Kyllä poikaani nauratti, äiti itkee jo kaasoista!
Halu koristella auto omannäköiseksi näyttää olevan universaalia: Thaimaassa taksikuskilla oli buddhan patsas, ja seuraavalla viikolla Madridissa havainnoin peruutuspeiliin ripustetun rukousnauhan. Maassa maan tavalla.
Tykästyimme jokin aika sitten ramen-keittoon, jota mieheni on tehnyt meillä kotona Glorian Ruoka ja Viini -lehden ohjeella ainakin kolme kertaa ihan lyhyen ajan kuluessa. Tässä ravintolassa olisi ollut mistä valita, niin monenlaisia rameneita.
Meidän hotellissakin oli lukuisia ravintoloita, yksi parhaista oli thaimaalainen ravintola, Chang Thai. Täällä saimme varmaan parasta taikkuruokaa, mitä olemme ikinä syöneet. Myös lapselle maistui massaman curry ihan kohtalaisesti.
Niin mennessä kuin palatessa hyväksi havaittu kombinaatio oli kuohuviiniä ja elokuvia. Premium-luokassa kummatkin olivat ilmaisia.
Kyllä kalalla on kuono :) Tuo rantakuva aivan hehkuu lämpöä ja väriä.
VastaaPoistaBiologia ei koskaan ole ollut vahvin alueeni :-) Tuolla Coral Islandilla oli tosiaan aivan omanlaisensa kirkas mutta lempeä valo - vai kuvittelinko vaan kun oli niin letkeä tunnelma, en tiedä...
Poista