Milanon maamerkki, Il Duomo, loistelias katedraali, oli vaikuttava nähtävyys. Huomaan kuitenkin tällaisissa massiivisissakin kohteissa yleensä tykästyväni yksityiskohtiin. Ja niin kai "isoja asioita" pitää aina lähestyä: pala palalta.
Hurmaannuin muun muassa lattian kuvioinnista.
Menimme hissillä katolle. Siellä oli kaunista, mutta minua korkeat paikat pelottavat, joten minun piti ihastella pienimuotoisesti. Välillä vain istuin portaalla ja odotin kun mies kävi vähän pidemmän lenkin kävelemässä.
Veistokset, erityisesti naisia ja lapsia esittävät, viehättävät.
Toinen vaikuttava kohde oli Castello Sforzesco, linna muureineen, vallihautoineen, puistoineen
Jos nyt käsitän oikein, niin tämä on sama paikka, missä osa Borgias-televisiosarjan kohtauksista on kuvattu. Siinähän on se Sforzan suku, jonka kanssa niillä borgioilla on kissanhännänvetoa jatkuvasti. Yksi borgioista käy kuhertelemassa sen Sforzan emännän kanssa, ja samalla reissulla käy köpelösti emännän veljelle, vai kukahan se oli.
Vaikuttavia lavasteita joka tapauksessa.
Tältä kesältä on reissut reissattu, mitä ilmeisimmin. Minulla on kuitenkin kesälomaa vielä jäljellä yksi viikko ja neljä päivää - sattuneista syistä. Mikään ei periaatteessa estäisi lähtemästä vielä kesää pitkittämään jonnekin lämpimään, Espanjaan vaikka. Saahan sitä haaveilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!