perjantai 9. tammikuuta 2015

Jouluanalyysi tavaraperspektiivistä

Loppiaispäivänä meillä "siivottiin joulu pois" niin kuin sanonta kuuluu. Kuuselta vietiin kaikki sen helyt ja se raahattiin ulos kylmään kuolemaan. Mennessään se protestoi ripottelemalla matkan varrelle ainakin kilon neulasia, joita näinä päivinä on löytynyt erinäisistä mielenkiintoisista paikoista mukaan lukien mieheni alushousut.

Joulu on mahdottoman otollista aikaa pohdiskella kaikenlaisen roinan määrää. Ennen joulua seurasin useita eri lähteitä, joissa kannustettiin vähätavaraiseen jouluun (esimerkiksi Facebookin Tavara päivässä pois -yhteisön joulukalenteri), annettiin vinkkejä lahjavyöryn tyrehdyttämiseen tai roinattomaan tapaan antaa lahjoja (tsekkaa Jennin Uudet joululahjasäännöt tai Minimalismin ilo -blogin yhteenveto).

Minä jäin loppiaisena pohtimaan, mikä on kohtuullinen määrä joulukoristeita sellaisessa taloudessa - niin kuin meidän - jossa säilytystiloista on jatkuvasti pulaa (siis täsmällisemmin sanottuna: tavaran määrä on liian suuri suhteessa käytettävään säilytystilaan).


Siivosin muistaakseni viime jouluna joulukoristelaatikot, joita meillä on kaksi, perusteellisesti. Heitin kaiken rikkinäisen tai muusta syystä käyttämättä jääneen pois - ja nyt en äkkiseltään muista mihin menivät ne hirvittävät hilettä varistavat joulukuusenpallot, jotka joskus olin ostanut, mutta joita en koskaan kuuseen tullut ripustaneeksi. Toivottavasti ne menivät jo kirpparille eivätkä piileksi jossakin jemmaamassani kirpparille menossa olevassa kätkössä.


Kaksi laatikkoa ei ole kovin paha - eihän? Näissä laatikoissa säilytämme kuusenkoristeet ja muut pienet koristukset, jotka joskus jouluisin pääsevät esille (toisinaan eivät, ja tänä jouluna meillä oli kyllä niin minimalistinen joulu, etten laatikosta kelpuuttanut esille mitään muuta kuin osan kuusenkoristeista). Laatikot mahtuvat mukavasti pojan huoneen yläkaappiin eikä sinne sitten paljon muuta mahdukaan.

Totesin kyllä jälleen, että seuraavakin karsimiskierros tuottaisi varmasti tulosta, koska läheskään kaikki noiden kahden laatikon sisältämät tavarat eivät ole erityisen kauniita esineitä tai rakkaita oman lapsen näpertelemiä, kyyneleitä heruttavia tekeleitä.

Kuusenkynttilät ja kaamosvalot ovat sitten vielä erikseen, ne vievät suuren osan yhdestä yläkaapista.

Niin ja onhan meillä luonnollisestikin kynttilöitä ja kynttilänjalkoja ja tuikkulyhtyjä. Tämäntyyppistä esineistöä on säilössä kirjahyllyn kaapissa. Senkin siivosin joulun alla ja tein inventaarin omistamistamme kynttilöistä - niiden määrä ei ollut ihan vähäinen. Niinpä teinkin päätöksen, etten osta yhden yhtä tuikkupussia enkä pöytäkynttilää tänä jouluna. Sen sijaan kruunukynttilöitä kului niin paljon, että niitä ostin useaan otteeseen, en varastoidakseni, vaan koska edellinen paketti tuli käytetyksi kokonaan.

Joulunaikaan liittyvää välineistöä löytyy siis meidän taloudessa tällä hetkellä kolmesta eri kaapista. En tiedä, miten kohtuullinen tai kohtuuton tuo määrä on, mutta ainakaan enempää tilaa en suostu joululle antamaan kodistamme. 

Ja mitä niihin joululahjoihin tulee, tänä vuonna selvisimme todella vähällä, mistä olen valtavan iloinen. "Vähällä" tarkoitan sitä, että pidin kurinalaisesti kiinni sopimuksesta, että aikuisille ei osteta (paitsi tietysti omalle miehelle, äidille ja anopille, naapureiden "tervehdyksiä" en laske), mihinkään suureelliseen rahaa ei laiteta, vältetään tavaralahjoja ja annetaan kierrätettyjä (äitini sai meidän vanhimman ipadin, anoppi toivoi meidän olohuoneen mattoa, joka oli väistymässä uuden tieltä).

Tämä oli myös ensimmäinen joulu, jona lapseni ei saanut yhtään lelua lahjaksi, ja tästä seikasta olen ylen kiitollinen. Kaksitoistavuotias ei juurikaan enää leluilla leiki, ja lahjat olivatkin nyt erityyppisiä. Esiteini vaikutti joka tapauksessa tyytyväiseltä.

Joulu noudatteli pitkälti tavarafilosofiaamme, joka on tässä viime vuosien aikana kehittynyt nykymuotoonsa: kohti keveämpää, roinavapaampaa elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!