Punaiset sukat - parempi myöhään ja niin edelleen

Piti kutomani äidilleni sukat vuoden 2012 jouluksi, mutta kävikin niin, että niistä tuli hänelle syntymäpäivälahja vuonna 2013. Ja äidin syntymäpäivä on marraskuussa.

Langan merkkiä en muista, mutta sen muistan aina ja ikuisesti, että se on todella kaunista lankaa ja sitä oli mukava kutoa. Paksusta langasta kudottavat perussukat eivät juuri nyt inspiroi, ja kuten aiemmin kerroin, minulle on muodostunut heikko kohta pitsineuleiden suhteen, joten otin puikoille tämän Novitan Sukkalehden pitsisukkamallin. Pitsikuvio ei kyllä näistä kuvista juurikaan erotu.

Vähän jouduin muokkaamaan, koska silmukoita tuli ohuesta langasta johtuen näihin sukkiin enemmän kuin ohjeessa, ja siksi pitsikuvio asettui sukassa eri tavalla. Tästä seurasi se, että kärkikavennuksen kanssa jouduin vähän improvisoimaan.

Voi, tällä langalla haluaisin kutoa jotain lisää! Harmi vaan, etten tiedä, mitä lankaa se on, eikä sitä kauppaakaan enää ole, mistä langan ostin. Kaikki, ihan kaikki, pitäisi kirjoittaa muistiin vastaisuuden varalle. *hakkaa päätä seinään*

Lähde Chilewich-kimppaan!

Vielä ehtii muutaman päivän ajan mukaan tilaamaan Chilewichin tuotteita kimpassa oululaisen sisustussuunnitteluagentuuri Sisustan kautta. Tarjous on -10% normaalihinnoista, ja se on voimassa ensi maanantaihin 27.1. asti. Valikoimaan voi tutustua valmistajan sivuilla.

Meidän naapurustossa Chilewichin tuotteiden perään on kuolattu jo pitkään, mutta harvalla (meistä) näitä vielä on. Stockmann myy pikkuista valikoimaa Chilewichin tabletteja, mutta mattoja saanee vain pienten sisustuskauppojen tilausvalikoiman kautta. Sisustan Taina Haurun kanssa on näistä puhuttu, ja kovin kalliiksi havaittu yksittäisten tuotteiden tilaaminen. Siksi nyt on niin mahtitilaisuus hankkia näitä tuotteita.

Itse olen menettänyt sydämeni tälle värikkäälle matolle, jonka haluaisin ehkä kuitenkin vain kynnysmattokoossa.

Tässä matossa on sama värimaailma, mutta kapeammat raidat. Matto ei tässä kuvassa kyllä pääse oikeuksiinsa, katalogin PDF-tiedostossa oli samasta matosta parempi kuva. Tällä saisi meidän eteiseen ja keittiöön potkua.

Vähän maltillisempaa värimaailmaa suosivalle on paljon näitä hillityn värisiä raitoja tarjolla, sekä leveänä että kapeana. Itse en ole suuri raitojen ystävä, en ainakaan mustavalkoisten kuosien, mutta tässä raitamatossa on miellyttävät sävyt.

Tabletteja on Chilewichin portfoliossa aivan valtavat määrät erilaisia. Niitä on vaikea hahmottaa verkkokaupan kuvissa, pitää päästä liikkeeseen käpälöimään, jos mielii saada selvemmän käsityksen.

Suosittelenkin käyntiä Tainan luona, jotta pääsee näkemään malleja. Tainalla on työhuone ja showroom osoitteessa Kirkkokatu 11. Itse ajattelin yrittää ehtiä piipahtaa siellä huomenna, sillä tiedän, että torstaista perjantaihin Taina on reissussa. Tarkemmat yhteystiedot täältä.

Kuvat lainattu valmistajan sivuilta: http://www.chilewich.com/

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Käsityöt sisustuksessa, osa I

Tuumasin, että aloitan tällaisen sarjan, jonka aiheena on se, miten käsityöharrastus näkyy sisustuksessa. Ja tässä vaiheessa lukija nostaa kulmakarvojaan ja ihmettelee, miksi ihmeessä joku haluaisi kuvata sitä, miten keskeneräinen neule lojuu sohvalla ja lankakerä on kierinyt sohvan alle, ja työpöydän kulmalla on kasa roskiin menossa olevia langanpätkiä, ja sitä miten pieniä ompelutarvikkeita säilötään viikko- ja kuukausitolkulla TV-tasolla siinä ensimmäisenä käteen sattuneessa muovisessa pakastepurkissa. Elävöittääkö se kenenkään mieltä katsella sellaisia kuvia? Juu ei. Aionkin dissata nämä näkökulmat ja keskittyä siihen, miten käsityöt voivat olla kotona esillä jotenkin kauniisti, tai ainakin vähemmän häiritsevästi.

(Mutta vannomatta paras, saatan tehdä myös sellaisen Näin pilaat muuten kauniin kotisi keskeneräisillä käsitöillä -postauksen.)

Meidän eteisessä - heti kun on päässyt siitä tuulikaapista, jonka kiroan alimpaan helvettiin ja jota ei koskaan olisi pitänyt tähän taloon piirtää - tulijan toivottavat tervetulleeksi tällaiset muhkeat lankapallot:

 



En muista mitä lankaa nuo ovat, mutta Snurresta ne ostin ja kiikutin kotiin Ouluun. Siitä asti, eli tähän mennessä noin puoli vuotta, ne ovat olleet tuossa. Ja koko sinä aikana tuo toinen kori ei ole päässyt seinälle asti, lähinnä siitä syystä, että miehelläni ja minulla on erimielisyys siitä, mille kohdalle se tuossa seinällä ruuvaillaan kiinni. Koreissa säilytämme aurinkolaseja, kengännauhoja ynnä muuta sellaista eteistavaraa. Korien merkitys on nykyään pienempi, koska tuon kuvassa näkyvän kenkäkaapin ylin laatikko on ihan tavallinen laatikko, jossa jokaisella perheenjäsenellä on oma alueensa. Sinne saa piiloon kaikki pienet tärkeät kapineet, joita eteisessä pyörii.

En minä näitä palloja kyllä sisustuselementeiksi ostanut, vaan tarkoitus oli (on) virkata niistä kylpyhuoneen matto. Mutta kun ovat niin kotiutuneet tuohon eteiseen, niin hätäkös tässä.



Patenttineuletta pukkaa

Tässäpä esittelen mukavan neulomisprojektin. Neuloin anopille pipon ja kaulurin - kuvissa poseeraan kuitenkin minä.

Opin uutta, nimittäin tuon patenttineuleen. Ensin ohje ei meinannut avautua minulle, ja ajattelin kauhuissani, että olen niin tumpelo, että en osaa edes tällaista ihan perusjuttua tehdä. Interwebbi auttoi, ja löysin ohjeen, josta ymmärsin vihdoin patenttineuleen tekniikan. Minun ohjeessani puhuttiin "langankierrosta" kun oikeastaan on kyse "langannostosta" nurin puikolle.

Ohje on Dropsin malli nimeltä Kate, joka on suunniteltu Eskimo-langalle. Minä käytin Marks & Kattens Samo Palett -lankaa, joka lienee jonkun verran paksumpi kuin Eskimo. Vaikutelma verrattuna ohjeen kuvaan on isompi, paksumpi ja muhkeampi.

Piposta tuli reilunkokoinen löpsykkä, mikä on aika kiva, koska sen saa tuolta takaraivolta sillä tavalla nykyaikaisesti roikkumaan, eli ei mene päätä myöten.

Kaulurin alareunan kanssa ajauduin ongelmiin. Reunan pitää nimittäin olla todella joustava, jotta se tuntuu mukavalta tuosta olkavarren kohdalta. Kun sain kaulurin valmiiksi, oli alareuna ihan liian kireä ja se veti koko kaulurin kurtulle niskaan.

Ratkaisin asian niin, että huovutin aloituslanganpäähän kiinni jatkolangan ja nypiskelin alareunan kautta linjan löysemmäksi - onni onnettomuudessa, että oli huopuvaa lankaa. Lopputulos on ihan löppänän löysä niin kuin kuuluukin.

Toinen minulle uusi juttu tässä työssä oli isojen puikkojen käyttö. Joustinneuleen neuloin 7 puikoilla ja patenttineuleen 9 puikoilla. Seitsemän puikoilla neulomisesta tykkäsin, mutta ysin puikot olivat jo vähän liikaa. Luulen, että pitäydyn ainakin lähitulevaisuudessa pienemmissä puikkokoissa.

Sinällään malli on ihana, ja toimii varmaan toisenlaisillakin langoilla. Mieli tekisi laittaa sama setti heti uudestaan alulle - jos ei muuten, niin ihan siksi, että saisin nämä itsellenikin. Anoppi kävi hakemassa omansa pois.

Saattelin kera vakuutteluiden, että jos ei tule pidetyksi, voi palauttaa.

Iski vimma elävöittää portaikkoa

Olen alkanut tuumia, pitäisikö meidän portaikkoa jotenkin elävöittää.

Jos nyt suunnittelisin tätä taloa, haluaisin toteuttaa noiden pienten ruutujen sijaan tähän yhtenäisestä lasista erkkerin. Kadehdin meidän naapureiden arkkitehtuuria, heillä on sellainen kahden kerroksen läpi kulkeva lasituubierkkerihommeliini, josta on hienot näkymät joka suuntaan, varsinkin toisesta kerroksesta. Tässä linkki kuvaan naapuritalon lasierkkeristä, kuva on arkkitehtitoimisto Archeuksen. (Esimerkiksi meidän takapihaa on kiva katsella tuolta kakkoskerroksesta vähän epätavanomaisemmasta näkökulmasta. Meidän talo on siis tuota kuvaa katsottaessa heti seuraava talo oikealla.)

Ehkä joskus vielä toteutan haaveeni ja laajennan meidän taloa tästä portaikon kohdalta ulospäin.

Mutta nyt on siis kyseessä portaikon arviointi nykyasussaan. Tässä näkymä alakerrasta ylöspäin:

Näkymä keskitasanteelta ylöspäin. Takana näkyvä huone on työhuone. Aikomuksenani on siirtää tuo Louis Poulsenin valaisin keittiönpöydän yläpuolelle. Ja ihan todella meinasin tuoda keittiön valaisimen työhuoneeseen, mutta tämän ratkaisun kanssa aviomies nikottelee vielä. Voi olla, että keittiönpöydänlamppu meneekin myyntiin.

Tästä alla näkyvästä kuvakulmasta käy sitten ilmi se asia, mikä minua on alkanut hieman häiritä: näkymä on kaikessa minimalistisuudessaan suorastaan ankea! Eikö tämä tila pitäisi jotenkin sisustaa, stailata, pukea, elävöittää?!?

Ennen tuossa välitasanteella oli valtavat kasat aikakauslehtiä, jotka aina ärsyttivät minua siinä ollessaan, ja olin kovin tyytyväinen kun sain ne siivotuksi pois. Nyt tuntuu, että tuo ikkunoiden edusta suorastaan huutaa jotain elementtiä.

Ja kuten aina, minulla on tietenkin idea - ja jopa aviomiehen hyväksymä sellainen. Ajattelin ottaa ja maalata kapean sivupöydän, joka tällä hetkellä on ruokailutilassa, ja tuoda sen tähän tasanteelle. Sivupöytä ei ole kuin metrin mittainen, joten se saattaa yksinään näyttää vähän nököltä tässä, mutta jos sen rinnalle toisi vaikka isossa lasiastiassa jonkin lisäelementin: pähkinäpuun oksia tai viinipullonkorkkeja tai muuta sellaista. Jos pelkkä koristeleminen tökkää (kuten minulla usein tökkää), pöydän rinnalle voisi tuoda vaikka naulakon, ja ripustaa siihen käsilaukkuja. Äh, jälkimmäinen on varmaan huono idea.

Mutta vielä hullummaksi menee: Mitäs jos tuohon tilaan laittaisi katosta amppelikasveja roikkumaan? Koska portaikon tasanne on talon seinän ulkopuolelle ulottuva erkkeri, sen "katto" on matalammalla kuin varsinainen huonekorkeus on tässä. Katso tämän jutun ensimmäinen kuva, jos ei hahmotu.

Sen sijaan matto tuossa tasanteella menisi jo ihan överiksi. Näkemyksiä?

Tässä tällainen tyylikäs suunnitelma, kyllähän tästä saa hyvän käsityksen mitä tarkoitan sillä elävöittämisellä. Eikös vaan? Ne amppelit puuttuvat, juupa juu.

Pitsineuletta ja suhmurointia

Pidän itseäni enemmän virkkaus- kuin neulomisihmisenä. Enpä silti ihmettelisi, jos olisin elämässäni kutonut enemmän kuin virkannut. Virkkausohjeisiin suhtaudun lähtökohtaisesti optimistisesti: kyllä minä tämän ymmärrän, jos yritän. Sen sijaan neuleohjeisiin suhtautumiseni on skeptisempi: jotain tässä voi mennä vikaan.

Tällä taustalla pitää ymmärtää, että olen viime aikoina melkoisesti röyhistellyt rintaani, koska olen kutonut pitsineuletta. (Ja heti iski alemmuuskompleksi, onkohan tuo edes oikea termi...) Tarkoitan siis sellaista neuletta, mistä syntyy yhden värisellä langalla jokin kuvio, mutta ei siis monivärinen kuvioneule. Siis niin kuin pitsimäinen neule, you know?

Tehtailin syksyn aikana jo kaikenlaista - siitäpä juontaa tämä uusi itsevarmuuteni. Neuloin naapurintytölle pitsineuletuubihuivin ja -pipon, sitten äidille villasukat, joissa kulki päällä pitsineulos, ja lopuksi uskaltauduin vähän haastavamman kuvion pariin aikeenani neuloa huivi, mutta sepä pitsi selätti minut! Selvitin sen kiemurat kyllä, mutta se vaati niin ylimaallista keskittymistä, että päätin luovuttaa.

Palasin sen tuubihuivi-/pipopitsin malliin, joka on näin yksinkertainen (pitsikuvio on Novitan lehdestä, muuten huivi on oma ideoimani):

Valkoisten ruutujen kohdalla kudotaan oikealla oikein ja nurjalla nurin. Ympyrän kohdalla tehdään langankierto. Kolmioiden kohdalla neulotaan kaksi silmukkaa yhteen ja viivojen kohdalla neulotaan nurjalla oikein.

Tässä pienessä mallissa näkyy pitsineuleen nerokkuus: Yleensä aina jumalallinen symmetria vallitsee. Ja kun yhdessä kohdassa silmukat vähenevät (neulotaan yhteen), toisessa niitä lisätään (langankierrot). Niin yksinkertaisen loogista ja kaunista. Loogisesti ajatteleva, virkkaava emäntä pitää huolen, että silmukat eivät lähde holtittomasti lisääntymään tai vähenemään, vaan pysyvät ruodussa. Joskus käy niin, että on yksi silmukka liikaa tai liian vähän - silloin on tapahtunut VIRHE!!! Protestanttisen tunnollinen neuloja purkaa silloin virheen alkulähteelle, mutta joku toinen saattaa joutua kiusaukseen suhmuroida virheen piiloon tavalla tai toisella.

Luulin aina ennen kuuluvani tuohon ensimmäiseen kategoriaan, mutta tämän über-ohuen langan kanssa olen ollut itselleni anteeksiantavaisempi. Suhmuroin siis.

Luin juuri Tiede-lehdestä, miten hyvää käsityöt ja näprääminen tekevät aivoille. En tiedä tarkoitettiinko siinä ihan tätä - todennäköisesti ei - mutta minusta neuleohjeiden matemaattinen järjestelmällisyys on balsamia sielulle arjen kaaoksen keskellä.

Tällaista siitä huivineuloksesta nyt sitten tulee:



Kyseessä ei liene maailman kaunein käsityö, ja aika monta virhettä olen tehnyt, vaikka olenkin kovin yrittänyt laskea mantraani: langankierto, nosta yksi, kudo yksi, nosta nostettu silmukka kudotun yli, neulo kolme oikein, neulo kaksi silmukkaa yhteen, langankierto ja niin edelleen ja niin edelleen aina vain uusia toistoja toisensa perään.

Dropsin ohut, juuri tällaisiin pitsineuleisiin tarkoitettu Lace-lanka on anteeksiantavainen virheiden suhteen. En edes itse meinaa löytää virheitäni jälkeenpäin, vaikka yleensä olen itse itseni paras ja pahin kriitikko. Puikkojen koko on 3,5. Minulla on vanhat metalliset puikot nyt tässä työssä, ja mietin kaiken aikaa puisten ostamista. Metallisethan voi laittaa kierrätykseen, joten eihän se ole törsäilyä, jos ostaa uudet, eihän?

Huivia on valmistunut nyt reilut 50 cm, ja tarkoitukseni on kutoa 120-150 cm, jotta saan tästä kaksinkerroin kiepautettavan tuubin. Toivo elää, että tämä valmistuu viimeistään ensi jouluksi, niin saan kääräistä tämän äidille lahjapakettiin. (Äiti tietää jo mitä on tulossa.)

Makupaloja Tölkkidesign-kirjasta

Mainitsin edellisessä postauksessa joululahjaksi saamani, Seija Saarisen toimittaman Tölkkidesign-kirjan. Samainen Seija Saarinen on aiemmin toimittanut kirjan kahvipussiaskartelusta, joten hän jatkaa kunnioitettavalla kierrätysaskartelulinjalla.

Olen nyt selannut kirjan muutamaan kertaan läpi, ja kokonaisuus alkaa mukavasti hahmottua. Tänään vietimme poikani kanssa iltahetken kirjan äärellä - hänet toki sain puoliksi pakottaa mukaan, mutta tunnen lapseni hyvin, pienellä houkuttelulla hänet saa kiinnostumaan.

Eikä syyttä! Kirja vaikuttaa todella hyvältä. Se ei ole pelkkä coffee table book, vaan nipsuaskartelun perusteos, rautaisannos tekniikka- ja työohjeita. En meinaa malttaa, että pääsen aloittamaan oman projektin.

Pojan kanssa laskettiin meidän perheen tähän mennessä keräämät nipsuvarannot, ja totesimme, että joudun aloittamaan melko maltillisesti. Tähän laskin nyt 26 kpl nipsuja, jotka tarvitaan rannekorun tekemiseen.

Poika mieltyi välittömästi tähän rannekorumalliin, joten jos onnistun ensimmäisen kanssa, teen näitä heti toisen perään. Ehkä koekappaleen teen kuitenkin itselleni, ja sitten voin hifistellä pojalle korun hänen toiveidensa mukaan. (Jos siis onnistun. Siis JOS!)

Kirjan alussa on perusteelliset tekniikkaohjeet, joihin viitataan varsinaisissa työhjeissa. Tämä konsepti näyttäisi toimivan hyvin. Pidän siitä, että ohjeet ovat perusteelliset ja työvaiheista on paljon kuvia.

Kunhan harjaannun, haaveilen jostain tämäntapaisesta kaulakorusta. Sekä minun että pojan lempiväri on pinkki, mutta korun virkkaisin ehkä kuitenkin hopealangalla.

Kirjan vyöosio innosti meitä kovin. Se alkoikin hyvin lupaavasti pääkalloteemalla. Tämä vyö on nahkavyön tuunaus nipsuilla. Voi jospa jostain löytyisikin tuollainen pääkallosolki tai vyö kera tuollaisen soljen! Veikkaanpa, että pojankoltiainen tykkäisi kovasti.

 

Tykkäsimme kyllä myös näistä ihan puhtaasti nipsuista tehdyistä vöistä. Tällaisiin töihin nipsuja alkaakin kulua jo isompia määriä. Tuollaisen kapeamman vyön saa aikaiseksi jo noin sadalla nipsulla, mutta leveämpään menee enemmän. 

Moni on ihaillut nipsuista tehtyjä laukkuja. Itse en ole niihin vielä kovin hurahtanut, olen jämähtänyt koru- ja vyöasteelle, mutta kirjasta löytyy kyllä monia ihmeen kauniita laukkumallejakin. Ja nipsujahan siis kuluu näihin.

Tässä isompi salkkutyyppinen kassi, johon nipsuja menee yli 1100. Osassa kirjan malleja myös lanka on kierrätettyä, käytetään esimerkiksi sitä sellaista muovinauhaa, jolla kopiopaperilaatikot on kiinni. Myös lyhyet langanjämät voi käyttää näihin askarteluihin, koska lankaa tarvitaan vain pari metriä, jos on tekemässä vaikkapa yhdeksän nipsun kukkia tai rannekoruja.

Niin ja paljonkos meillä niitä nipsuja olikaan...? Tässä minun säälittävä kasani (josta puuttuvat rannekorua varten valitsemani).

Lapsen kanssa laskimme, että nipsuja on nyt koossa noin 130. Kun vielä on niin, että kaikki nipsut eivät ole keskenään samanlaisia, ja yhteen työhön pitäisi tietenkin olla, saa tässä vielä hetken keräillä ennen kuin pääsee laukkuja värkkäämään.

En nyt kuitenkaan suostu stressaantumaan nipsujen määrästä. Aloitan joka tapauksessa jollain ihan pienellä. Nyt pitäisi vaan päättää millaisella langalla ja millä värillä virkkailen sen ekan rannekorun. Mietin, olisiko kiva juju virkata mustalla paljettilangalla... Tai ehkä sittenkin maanläheisesti pellavalangalla, jota ostin arkastelukirppiseltä... Niin ja onhan minulla se ihana turkoosi pellavalanka, jonka ostin kesällä Snurresta... Hmmmmm...

Joulufiilistelyä jälkijunassa

Kuten kaikkien tunnollisten palkollisten kuuluukin, aloitin sairastamisen samana päivänä kun joululoma alkoi. Minulla on vain hataria muistikuvia joulusta. Nukuin päivät ja yöt, ja lyhyiden hereilläolohetkien aikana ajattelin vain sänkyä, johon halusin takaisin. Jo ennen joulua olin töistäni niin uuvuksissa, että tajusin vain hämärästi, että muissa perheissä valmistellaan joulua. Rakas siippani ripusti jouluvalot paikoilleen, itse en olisi kyennyt siihenkään.

Nyt kun olen toipumassa, olen hämmästyneenä lukenut sisustusblogeja, joissa joulufiilistely aloitettiin jo marraskuun lopussa. Poltettiin kynttilöitä, ostettiin amarylliksiä, vaihdettiin tyynynpäällisiä. Minä en uhrannut sisustusasioille ajatuksen puolikastakaan joulukuussa, koska stressasin uuden matkalaskuprosessin kanssa, neuvottelin uusia sopimuksia ja kuuntelin projektipäälliköiden huolia. Illat nukuin.

Tällä esipuheella minulle sallittaneen nyt siis yksi jouluaiheinen päivitys, vaikka koko maailma juuri tänä loppiaispäivänä riisuu joulua pois, ja sisustusblogit kautta blogosfäärin vaihtavat joulutyynynpäällisiä pastellivärisiin.

Toistan itseäni, mutta sanonpahan vielä, että ennen joulua ja joulunpyhien aikana meillä ei poltettu edes kynttilöitä. Nyt olen sitten nautiskellut kynttilänvalosta, etenkin kun saimme lahjaksi nämä Iittalan Nappulat-kynttilänjalat, joille olen menettänyt sydämeni. Eräällä FB:n korusivustolla surffatessani tajusin myös, että tämä pronssinen kynttilänjalka on Pentti Sarpanevan suunnittelema, samaa sarjaa löytyy koruina ja muina sisustusesineinä. Olen saanut kynttilänjalan mummini perintönä.

 

Joulutähti varisuttelee ikävä kyllä jo lehtiään, mutta asettui sentään vielä potrettiin joulukorttien kanssa. Sanomattakin on selvää, että meiltä jäivät myös joulukortit lähettämättä tänä vuonna.

 

 

 

Nappulat, joulutähti ja kortit, taustalla ystäväni grafiikantyö, jossa on kuvattu Oulun Toivoniemen tornitaloja, joista yhdessä mekin asuimme ennen.

 

Joululahjat paketoin tänä vuonna pääsääntöisesti yksivärisiin papereihin, kera koristeteipin, ilman mitään rusetteja. Tarkoitus oli tilata Teippitarhasta kaikenlaisia ihania jouluisia teippejä, mutta tilansinko? Ehei, en tietenkään, minähän vain nukuin kaiket illat. Tyydyin siis paikallisen Sinooperin valikoimaan. Oulun Sinooperi onkin uudistunut, ja siellä näyttäisi tätä nykyä olevan paremmin nykyisiä askartelusuuntauksia tukeva valikoima, esimerkiksi juuri paperiaskartelukampetta tuntuisi olevan enemmän. Teippivalikoimassa ei vaan ole Teippitarhan voittanutta.



 

Toivelahjani: Tölkkidesign-kirja! Harmi vaan, että tölkkinipsukokoelmani karttuu hi-taas-ti! Pienimpäänkin nipsutyöhön menee helposti sata nipsua. Siinä saa emäntä ja isäntä kaataa kurkustaan erinäisen olut- ja siideritölkin ennen kuin pääsee nipsuja virkkailemaan.

Ja vielä meidän kuusi yhdestä kuvakulmasta. Talvisen iltapäivän valo - tai sen puute - asettaa haasteensa valokuvaamiselle.

Koska jouluni meni plörinäksi, ja yritän näinä päivinä fiilistellä koko joulukuun edestä, sovimme aviomiehen kanssa, että kuusi lähtee meiltä vasta viikonloppuna. Pitäisiköhän leipoa satsi pipareita vielä?

Yhdestä tuolista

Tämä on oodi eräälle tuolille. Tuoli on tanskalaisen Hay-brändin About a Chair.

Kas tässä ylistyksen kohde:

Keittiöntuolimme olivat jo pitkään antaneet merkkejä halustaan siirtyä tuolien taivaaseen (tai sellaiseen perheeseen, joka ei niin välitä natinasta ja siitä tunteesta, että hetkenä minä hyvänsä voi tuoli pettää pyllyn alta), ja niinpä olin minäkin etsiskellyt tuolimallia, jonka voisin esittää aviomiehelle hyväksyttäväksi. Itse asiassa olin muutamia kokeeksi esitellytkin, mutta vain laimean innostuneesti, ja kaikeksi onneksi sain vain torjuntaa vastineeksi.

Kaikkihan me olemme nähneet About a Chairejä sisustuslehtien sivuilla näinä viime vuosina, mutta minulta kesti hetken tajuta, että tämä tuoli tuo yhteen kaikki ne piirteet, joita hain.

 

AaC on:

• muotokieleltään moderni ja selkeä
• olemukseltaan yhtä aikaa siro ja muhkea
• siinä on samaa kuin Eameseissä, mutta sillä on selkeämmät jalat
• siihen voi yhdistää monenlaisia pehmusteita (on myös merkin omat pehmusteet olemassa)
• osien värit voi valita erikseen (siis istumiskuplan väriksi voi ottaa vaikka vaaleanpunaisen ja jalat valkoisina)

 

AaC:n on suunnitellut tanskalainen Hee Welling (mies muuten, nimestä vaikea päätellä), joka on syntynyt vuonna 1974. Mies on siis vuoden nuorempi kuin minä ja skandinaavi, joten kyllä meillä jotain yhteistä on. Mutta ei tästä mitään johtopäätöksiä voi vetää, fanitan kyllä designia laidasta laitaan, vaikka ei olisikaan kyse aikalaisista.

Finnish Design Shopin sivuilla sanotaan Wellingistä näin: "Hee Wellingin suunnittelemat esineet kiinnittyvät tiiviisti osaksi skandinaavista muotoiluperinnettä. Wellingin työt ovat yksinkertaisia, funktionaalisia ja muodoltaan puhtaita." Hyvin sanottu.

 

Meille tilasin tuoleja näin aluksi 4 kpl, koska vanhoista tuoleista kaksi saivat vielä armonaikaa. Minusta on sitäpaitsi hauskaa, kun pöydän ympärillä olevat tuolit eivät ole kaikki samoja. Valitsin istuimeksi valkoisen ja jalat otin tummana. Yhdistelmä on mielestäni raikas tuon mukamas wengen värisen, oikeasti lähes mustan BoConceptin Occa-pöydän kanssa. Pohdiskelin myös kokomustaa tuolia, jolloin pöytäryhmä olisi toki ollut erittäin harmoninen, mutta siroudessa ja ilmavuudessa olisi menetetty. Tämä oli hyvä valinta, uskon näin.

 

 

Lisää kuvia ja perustiedot suunnittelijasta Hayn sivuilta. Suomessa Haytä myy ainakin Finnish Design Shop. Meidän tuolit on tilattu Mööpelin kautta.

PS. Olen ajatellut hankkia tuoleihin pehmusteeksi jotain tästä Shepherdin valikoimasta. Testasin jo aikoinaan Mööpelin liikkeessä, ja sellaiset pyöreät pikkutaljat sopivat AaC-tuoleihin vallan mainiosti. Aina pitää jotain jäädä hankintalistallekin, ei makeaa mahan täydeltä.