Vai osaako joku olla masentunut sellaisella optimistisella tavalla, että huomenna on taas kaikki paremmin? Minä en kyllä osaa. Kun mieli on maassa, jokaisessa asiassa on vain huonoja puolia. Huominen näyttäytyy vain kurjan elämän jatkona, se on se seuraava päivä, jolloin taas pitää jaksaa ja olla, vaikka mieluummin laittaisi elämänsä piippuhyllylle.
Osaan sentään hieman repiä huumoria surkeasta olostani. Tuntuu ihan surkuhupaisalta, miten monta pientä masentavaa tapahtumaa osui tähän päivään.
Vuosi sitten kudoin sukat (klik) - tänään pyykkejä viikatessani huomasin, että sukat olivat kutistuneet aivan auttamattoman pieniksi. Roskiin menivät. Lanka oli aivan ihanaa, säästelin sitä pitkään ennen kuin laitoin sukat alulle. Sukkien ohjeen räätälöin omaan makuuni sopivaksi useammasta ohjeesta, ja jouduin jonkin verran purkamaankin, että sain sukista hyvän malliset. No, maallista.
Muutama päivä sitten kirjoittelin uudesta alulle laitetusta kutimesta (klik) - tänään jouduin huomaamaan, että olin lukenut ohjetta kädentiekavennusten kohdalta väärin ja sen seurauksena laskenut muutenkin silmukat ihan pyllylleen. Jouduin purkamaan jo päätellyn takakappaleen kädentien ensimmäiseen kavennukseen asti, siis noin kolmasosan työstä. Aurinko paistoi kauniisti, minä vaan purin kudintani ja yritin tsempata itseäni uuteen nousuun.
Jokin aika sitten kerroin lasiterassin stailauksesta (klik) - tänään huomasin, että kauniisti lasipurkkiin esille laittamani turkoosit tuikkukynttilät olivat sulaneet terassin kuumuudessa ja jähmettyneet mössöksi, jonka sisällä uivat tuikkujen kuoret. Tekisi mieleni heittää roskiin koko paketti lasipurkkeineen päivineen, mutta ehkä kuitenkin yritän pelastaa purkin vielä.
Mikään näistä eivätkä nämä yhdessä saaneet minua masentumaan, syyt olivat ihan muualla, mutta en voi olla ajattelematta, että universumi haluaa tänään oikein todella osoittaa minulle paikkani maailmassa. Kuuseen ei pidä sinun kurkotteleman, maan matonen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!