perjantai 19. syyskuuta 2014

Käytännöllistä ruuanlaitto-designia

Tässä eräänä päivänä olin suunnitellut laittavani ruuaksi gulassia, ja kurkistelin kattilakaappiin sopivan padan löytääkseni, ja hämmästyksekseni löysin sieltä tämän kaunottaren:


Saimme Timo Sarpanevan suunnitteleman Iittalan padan joululahjaksi mieheni äidiltä, mutta sen verran harvoin meillä nähtävästi pataruokia laitetaan, että pataa ei ole käytetty kertaakaan, ja olin unohtanut sen olemassaolon.

Sangen ihanaa tehdä design-löytöjä omien kaappiensa perältä. Ei muuta kuin samantien käyttöön ja tuottamaan lisäarvoa perheen ruuanlaittoprosessiin!


Ruuanlaittokokemus nousi padan löytymisen myötä aivan uudelle tasolle. Toistan itseäni, sanon jotain tämäntapaista jokaisessa postauksessani: hämmästyttävää, miten suurta mielihyvää kauniit esineet voivat tuoda. Arjen harmautta on niin paljon helpompi kestää, kun ympärillä on kauneutta.



Sarpanevan padassa oikein tiivistyy se totuus, että hyvä design on myös käytännöllistä. Pohdin keitellessäni, miten selviydyn hommasta polttamatta kuumenevassa valuraudassa näppejäni.

Tämän padan kanssa se ei kuitenkaan ole ongelma, koska puinen kahva on aina sopivan lämpöinen käteen, ja padan siirtely sen avulla on paljon kätevämpää kuin padan nostelu pohjasta käsin patakintailla.

Hetken ajan pääni yläpuolella leijui kysymysmerkki padan kannen kanssa operoimisesta, ja yritinkin nostaa kantta patakintaan kanssa, ja totesin sen mahdottomaksi. Fiksuna tyttönä tajusin, että tässä on oltava jokin juju, ja niin olikin - tadaa, puinen kahva on juuri sopiva ja erittäin kätevä väline kannen nosteluun, näppejä polttamatta. (Heti kun olin tämän tajunnut, muistiini hiipi, että olen tämän asian joskus ennenkin jostain huomioinut.)


Sisäpuolelta pata on emaloitu, ja emalipinta on huomattavasti käytännöllisempi kuin valurautapinta. Minun gulassini ei palanut pohjaan eikä tarttunut reunoihin.

Ja tuliko gulassista hyvää? No tulihan siitä, aivan mahtihyvää! Tein sen Valion reseptisivuilta löytyneen ohjeen mukaan (klik). Tähän gulassiversioon tulee smetanaa ja chili-tuorejuustoa. Minä jätin smetanan pois, jotta sain vähän keveämmän version, mutta myös tuorejuuston kanssa liemeen tuli ihanan pehmeä maku. Tämä resepti pitää muistaa jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!