Nyt kun olen toipumassa, olen hämmästyneenä lukenut sisustusblogeja, joissa joulufiilistely aloitettiin jo marraskuun lopussa. Poltettiin kynttilöitä, ostettiin amarylliksiä, vaihdettiin tyynynpäällisiä. Minä en uhrannut sisustusasioille ajatuksen puolikastakaan joulukuussa, koska stressasin uuden matkalaskuprosessin kanssa, neuvottelin uusia sopimuksia ja kuuntelin projektipäälliköiden huolia. Illat nukuin.
Tällä esipuheella minulle sallittaneen nyt siis yksi jouluaiheinen päivitys, vaikka koko maailma juuri tänä loppiaispäivänä riisuu joulua pois, ja sisustusblogit kautta blogosfäärin vaihtavat joulutyynynpäällisiä pastellivärisiin.
Toistan itseäni, mutta sanonpahan vielä, että ennen joulua ja joulunpyhien aikana meillä ei poltettu edes kynttilöitä. Nyt olen sitten nautiskellut kynttilänvalosta, etenkin kun saimme lahjaksi nämä Iittalan Nappulat-kynttilänjalat, joille olen menettänyt sydämeni. Eräällä FB:n korusivustolla surffatessani tajusin myös, että tämä pronssinen kynttilänjalka on Pentti Sarpanevan suunnittelema, samaa sarjaa löytyy koruina ja muina sisustusesineinä. Olen saanut kynttilänjalan mummini perintönä.
Joulutähti varisuttelee ikävä kyllä jo lehtiään, mutta asettui sentään vielä potrettiin joulukorttien kanssa. Sanomattakin on selvää, että meiltä jäivät myös joulukortit lähettämättä tänä vuonna.
Nappulat, joulutähti ja kortit, taustalla ystäväni grafiikantyö, jossa on kuvattu Oulun Toivoniemen tornitaloja, joista yhdessä mekin asuimme ennen.
Joululahjat paketoin tänä vuonna pääsääntöisesti yksivärisiin papereihin, kera koristeteipin, ilman mitään rusetteja. Tarkoitus oli tilata Teippitarhasta kaikenlaisia ihania jouluisia teippejä, mutta tilansinko? Ehei, en tietenkään, minähän vain nukuin kaiket illat. Tyydyin siis paikallisen Sinooperin valikoimaan. Oulun Sinooperi onkin uudistunut, ja siellä näyttäisi tätä nykyä olevan paremmin nykyisiä askartelusuuntauksia tukeva valikoima, esimerkiksi juuri paperiaskartelukampetta tuntuisi olevan enemmän. Teippivalikoimassa ei vaan ole Teippitarhan voittanutta.
Toivelahjani: Tölkkidesign-kirja! Harmi vaan, että tölkkinipsukokoelmani karttuu hi-taas-ti! Pienimpäänkin nipsutyöhön menee helposti sata nipsua. Siinä saa emäntä ja isäntä kaataa kurkustaan erinäisen olut- ja siideritölkin ennen kuin pääsee nipsuja virkkailemaan.
Ja vielä meidän kuusi yhdestä kuvakulmasta. Talvisen iltapäivän valo - tai sen puute - asettaa haasteensa valokuvaamiselle.
Koska jouluni meni plörinäksi, ja yritän näinä päivinä fiilistellä koko joulukuun edestä, sovimme aviomiehen kanssa, että kuusi lähtee meiltä vasta viikonloppuna. Pitäisiköhän leipoa satsi pipareita vielä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!