Makupaloja Tölkkidesign-kirjasta

Mainitsin edellisessä postauksessa joululahjaksi saamani, Seija Saarisen toimittaman Tölkkidesign-kirjan. Samainen Seija Saarinen on aiemmin toimittanut kirjan kahvipussiaskartelusta, joten hän jatkaa kunnioitettavalla kierrätysaskartelulinjalla.

Olen nyt selannut kirjan muutamaan kertaan läpi, ja kokonaisuus alkaa mukavasti hahmottua. Tänään vietimme poikani kanssa iltahetken kirjan äärellä - hänet toki sain puoliksi pakottaa mukaan, mutta tunnen lapseni hyvin, pienellä houkuttelulla hänet saa kiinnostumaan.

Eikä syyttä! Kirja vaikuttaa todella hyvältä. Se ei ole pelkkä coffee table book, vaan nipsuaskartelun perusteos, rautaisannos tekniikka- ja työohjeita. En meinaa malttaa, että pääsen aloittamaan oman projektin.

Pojan kanssa laskettiin meidän perheen tähän mennessä keräämät nipsuvarannot, ja totesimme, että joudun aloittamaan melko maltillisesti. Tähän laskin nyt 26 kpl nipsuja, jotka tarvitaan rannekorun tekemiseen.

Poika mieltyi välittömästi tähän rannekorumalliin, joten jos onnistun ensimmäisen kanssa, teen näitä heti toisen perään. Ehkä koekappaleen teen kuitenkin itselleni, ja sitten voin hifistellä pojalle korun hänen toiveidensa mukaan. (Jos siis onnistun. Siis JOS!)

Kirjan alussa on perusteelliset tekniikkaohjeet, joihin viitataan varsinaisissa työhjeissa. Tämä konsepti näyttäisi toimivan hyvin. Pidän siitä, että ohjeet ovat perusteelliset ja työvaiheista on paljon kuvia.

Kunhan harjaannun, haaveilen jostain tämäntapaisesta kaulakorusta. Sekä minun että pojan lempiväri on pinkki, mutta korun virkkaisin ehkä kuitenkin hopealangalla.

Kirjan vyöosio innosti meitä kovin. Se alkoikin hyvin lupaavasti pääkalloteemalla. Tämä vyö on nahkavyön tuunaus nipsuilla. Voi jospa jostain löytyisikin tuollainen pääkallosolki tai vyö kera tuollaisen soljen! Veikkaanpa, että pojankoltiainen tykkäisi kovasti.

 

Tykkäsimme kyllä myös näistä ihan puhtaasti nipsuista tehdyistä vöistä. Tällaisiin töihin nipsuja alkaakin kulua jo isompia määriä. Tuollaisen kapeamman vyön saa aikaiseksi jo noin sadalla nipsulla, mutta leveämpään menee enemmän. 

Moni on ihaillut nipsuista tehtyjä laukkuja. Itse en ole niihin vielä kovin hurahtanut, olen jämähtänyt koru- ja vyöasteelle, mutta kirjasta löytyy kyllä monia ihmeen kauniita laukkumallejakin. Ja nipsujahan siis kuluu näihin.

Tässä isompi salkkutyyppinen kassi, johon nipsuja menee yli 1100. Osassa kirjan malleja myös lanka on kierrätettyä, käytetään esimerkiksi sitä sellaista muovinauhaa, jolla kopiopaperilaatikot on kiinni. Myös lyhyet langanjämät voi käyttää näihin askarteluihin, koska lankaa tarvitaan vain pari metriä, jos on tekemässä vaikkapa yhdeksän nipsun kukkia tai rannekoruja.

Niin ja paljonkos meillä niitä nipsuja olikaan...? Tässä minun säälittävä kasani (josta puuttuvat rannekorua varten valitsemani).

Lapsen kanssa laskimme, että nipsuja on nyt koossa noin 130. Kun vielä on niin, että kaikki nipsut eivät ole keskenään samanlaisia, ja yhteen työhön pitäisi tietenkin olla, saa tässä vielä hetken keräillä ennen kuin pääsee laukkuja värkkäämään.

En nyt kuitenkaan suostu stressaantumaan nipsujen määrästä. Aloitan joka tapauksessa jollain ihan pienellä. Nyt pitäisi vaan päättää millaisella langalla ja millä värillä virkkailen sen ekan rannekorun. Mietin, olisiko kiva juju virkata mustalla paljettilangalla... Tai ehkä sittenkin maanläheisesti pellavalangalla, jota ostin arkastelukirppiseltä... Niin ja onhan minulla se ihana turkoosi pellavalanka, jonka ostin kesällä Snurresta... Hmmmmm...