Tässäpä esittelen mukavan neulomisprojektin. Neuloin anopille pipon ja kaulurin - kuvissa poseeraan kuitenkin minä.
Opin uutta, nimittäin tuon patenttineuleen. Ensin ohje ei meinannut avautua minulle, ja ajattelin kauhuissani, että olen niin tumpelo, että en osaa edes tällaista ihan perusjuttua tehdä. Interwebbi auttoi, ja löysin ohjeen, josta ymmärsin vihdoin patenttineuleen tekniikan. Minun ohjeessani puhuttiin "langankierrosta" kun oikeastaan on kyse "langannostosta" nurin puikolle.
Ohje on Dropsin malli nimeltä Kate, joka on suunniteltu Eskimo-langalle. Minä käytin Marks & Kattens Samo Palett -lankaa, joka lienee jonkun verran paksumpi kuin Eskimo. Vaikutelma verrattuna ohjeen kuvaan on isompi, paksumpi ja muhkeampi.
Piposta tuli reilunkokoinen löpsykkä, mikä on aika kiva, koska sen saa tuolta takaraivolta sillä tavalla nykyaikaisesti roikkumaan, eli ei mene päätä myöten.
Kaulurin alareunan kanssa ajauduin ongelmiin. Reunan pitää nimittäin olla todella joustava, jotta se tuntuu mukavalta tuosta olkavarren kohdalta. Kun sain kaulurin valmiiksi, oli alareuna ihan liian kireä ja se veti koko kaulurin kurtulle niskaan.
Ratkaisin asian niin, että huovutin aloituslanganpäähän kiinni jatkolangan ja nypiskelin alareunan kautta linjan löysemmäksi - onni onnettomuudessa, että oli huopuvaa lankaa. Lopputulos on ihan löppänän löysä niin kuin kuuluukin.
Toinen minulle uusi juttu tässä työssä oli isojen puikkojen käyttö. Joustinneuleen neuloin 7 puikoilla ja patenttineuleen 9 puikoilla. Seitsemän puikoilla neulomisesta tykkäsin, mutta ysin puikot olivat jo vähän liikaa. Luulen, että pitäydyn ainakin lähitulevaisuudessa pienemmissä puikkokoissa.
Sinällään malli on ihana, ja toimii varmaan toisenlaisillakin langoilla. Mieli tekisi laittaa sama setti heti uudestaan alulle - jos ei muuten, niin ihan siksi, että saisin nämä itsellenikin. Anoppi kävi hakemassa omansa pois.
Saattelin kera vakuutteluiden, että jos ei tule pidetyksi, voi palauttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!