Käsityöt sisustuksessa, osa I

Tuumasin, että aloitan tällaisen sarjan, jonka aiheena on se, miten käsityöharrastus näkyy sisustuksessa. Ja tässä vaiheessa lukija nostaa kulmakarvojaan ja ihmettelee, miksi ihmeessä joku haluaisi kuvata sitä, miten keskeneräinen neule lojuu sohvalla ja lankakerä on kierinyt sohvan alle, ja työpöydän kulmalla on kasa roskiin menossa olevia langanpätkiä, ja sitä miten pieniä ompelutarvikkeita säilötään viikko- ja kuukausitolkulla TV-tasolla siinä ensimmäisenä käteen sattuneessa muovisessa pakastepurkissa. Elävöittääkö se kenenkään mieltä katsella sellaisia kuvia? Juu ei. Aionkin dissata nämä näkökulmat ja keskittyä siihen, miten käsityöt voivat olla kotona esillä jotenkin kauniisti, tai ainakin vähemmän häiritsevästi.

(Mutta vannomatta paras, saatan tehdä myös sellaisen Näin pilaat muuten kauniin kotisi keskeneräisillä käsitöillä -postauksen.)

Meidän eteisessä - heti kun on päässyt siitä tuulikaapista, jonka kiroan alimpaan helvettiin ja jota ei koskaan olisi pitänyt tähän taloon piirtää - tulijan toivottavat tervetulleeksi tällaiset muhkeat lankapallot:

 



En muista mitä lankaa nuo ovat, mutta Snurresta ne ostin ja kiikutin kotiin Ouluun. Siitä asti, eli tähän mennessä noin puoli vuotta, ne ovat olleet tuossa. Ja koko sinä aikana tuo toinen kori ei ole päässyt seinälle asti, lähinnä siitä syystä, että miehelläni ja minulla on erimielisyys siitä, mille kohdalle se tuossa seinällä ruuvaillaan kiinni. Koreissa säilytämme aurinkolaseja, kengännauhoja ynnä muuta sellaista eteistavaraa. Korien merkitys on nykyään pienempi, koska tuon kuvassa näkyvän kenkäkaapin ylin laatikko on ihan tavallinen laatikko, jossa jokaisella perheenjäsenellä on oma alueensa. Sinne saa piiloon kaikki pienet tärkeät kapineet, joita eteisessä pyörii.

En minä näitä palloja kyllä sisustuselementeiksi ostanut, vaan tarkoitus oli (on) virkata niistä kylpyhuoneen matto. Mutta kun ovat niin kotiutuneet tuohon eteiseen, niin hätäkös tässä.