sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tavaroiden karsinta alkaa keittiöstä

Minuun kolahti aivan kertakaikkiaan se tosiasia, että jollakulla voi olla vain 75 vaatekappaletta mukaan lukien alusvaatteet, sukat, kengät ja korut. Kyseessä on Oma koti valkoinen -blogin Miia. Linkkasin Miian blogin Facebookiinkin, jossa saimme aikaan pitkän - ja edelleen jatkuvan - keskustelun tästä aiheesta.

Tuon keskustelun tuoksinassa tulin laskeneeksi omat mekkoni. Lukema: 19. Siis yhdeksäntoista juhlamekkoa tai talviaikaan käytettävää mekkoa. Kesämekkoja en edes laskenut. En mene vannomaan, etteikö pyykissä tai silityskorissakin ole muutama.

Miian tavaroidenkarsintafilosofia inspiroi minua. Olen viime päivinä miettinyt paljon, miten tavaransäilytys kodissamme järjestettäisiin, koska säilytystilaa on liian vähän. Tai pitäisikö sanoa: meillä on liikaa tavaraa siihen nähden paljonko talossa on säilytystilaa.

Olen ajautunut muun muassa haaveilemaan talon laajennuksesta, yhtenä suurena puoltavana tekijänä juurikin se, että saisimme lisää säilytystilaa. Talonlaajennus vaatisi todennäköisesti pientä lainaakin. Olin (olen?) siis valmis ottamaan lainaa, jotta saisin säilytetyksi tavaraa, jota ei koskaan käytetä!?!

Ei hyvää päivää! Ensimmäisenä keinona on otettava haltuun tavaroiden karsiminen. Miian tavoite (luin tämän jostain toisesta postauksesta, joka oli merkitty tavaroiden karsinta -aiheella) on tavaroiden väheneminen 15 %:lla tämän vuoden aikana. En osaa asettaa tuollaista numeerista tavoitetta omalle karsimisprojektilleni, mutta laadullinen tavoite voisi olla se, että pääsisin eroon jokapäiväisestä harmituksesta, jonka esillä lojuvat tavarat ja täydet kaapit saavat aikaan. Toinen tavoite on tyhjän pöytä- ja tasopinta-alan lisääntyminen, tämä ihan vain siitä syystä, että siisti ja avoin koti tuo hyvää oloa ja avartaa ajatuksiakin.

Keittiössä näytti eilen tältä (huomio, testailin hieman PictureMonkeyn kuvankäsittelyominaisuuksia, joten väritys on aika ylimaallinen, pikkasen vaatiin vielä harjoittelua...):



Tilanne ei ole keittiössä vallan mahdottoman paha. Mutta kun luo äärikriittisen silmäyksen tasoille (pöydät ja kaappien päällykset), huomaa, että tavaraa hiipii koko ajan viemään sitä puhdasta pinta-alaa. Esimerkiksi kuvan oikeassa ylänurkassa olevan kaapin päällä on melkoinen maljakko- ja kynttelikkökokoelma. Ja keittiön päätytasolla, oikeassa reunassa, leikkuulaudat valtaavat alaa. Jääkaapin ja pakastimen ovien lippulaput voisi järkeistää. Eipä olisi välttämättä huono idea perustaa keittiöön ihan omaa ilmoitustaulua, jotta nuo ovet pääsisivät oikeuksiinsa rosteripintoineen.
 
 

Tiskialtaiden takana olevan ikkunalaudan pitäisin mielelläni kutakuinkin tyhjänä, mutta siihen on kertynyt näitä nipsukeräilypurkkejani, joissa kuivatan myös huovuttamani villapallot. Ja sitten noita kaatimia - milloinkohan tulee se tilanne, että tarvitsisin neljää kaadinta yhtäaikaa?


Tavaran karsimisen vaikeus on siinä, että tavaran arvoa ei voi mitata pelkällä "tarvitsemisella". Yksi ystäväni kommentoi Facebookissa, että hänellä on mekkoja vain sen verran kuin tarvitsee. Mutta kuka määrittelee tarpeen? Minusta minunkin mekkoni ovat kaikki tarpeellisia syystä tai toisesta. Osasta voisin toki luopua, mutta minusta on tarpeen, että minulla on useampi mekko, josta valita mieleinen kuhunkin tilanteeseen. Samantyyppinen asenne mekkoihin - tosin ihan erilaisiin kuin minun mekot - löytyy Hunajaista-blogin Riikalta.

Kun tavaroita karsitaan, on "tarve" vain yksi näkökohta. Jos todella katsottaisiin vain tarvetta, pärjäisimme aivan uskomattoman vähällä. Tavaroita ostetaan ja omistetaan myös, koska ne herättävät tunteita ("me saatiin tämä häälahjaksi"), niihin liittyy traditioita (esim. 12 kpl kutakin astiaa tunnetaan jonkunlaisena standardina) tai päähänpinttymiä ("tärkeät paperit pitää säilyttää 10 vuoden ajan"). Tavaroiden kerääminen, ostaminen ja omistaminen tuo turvallisuudentunnetta. Turha sitä on kainostella: on varsin ihanaa ostaa ja omistaa esineitä!

Nämä tällaiset kohdat kodistani joutuvat tästä eteenpäin vainon kohteeksi - ja uskokaa tai älkää, tältäkin tasolta jo yhden tilpehöörikorin tyhjensin ja poistin!


Mitä tuollekin tasolle voi tehdä?!? Se suorastaan huutaa laskemaan päälleen pikkunippeleitä ja papereita. Arjen keskellä siihen huutoon vastaa ihminen aivan liian helposti, ja niinpä tavarat kerääntyvät - ja kerääntyvät - ja kerääntyvät...

Selvästi tällä kohtaa on tarve paikalle, jossa voi säilyttää kyniä, vihkoa ostoslistojen kirjoittamista varten ja laskuja, alennuskuponkeja ja sen sellaista. Kodin pitää olla myös toimiva, ja jos tarvitsen keittiön tietämillä muistiinpanovälineitä useaan kertaan viikossa, kyllä silloin keittiön tietämillä pitää muistiinpanovälineet olla. En minä sellainen sisustusnatsi ole, että en ajattelisi käytännöllisyyttä lainkaan.

Mutta voisiko tämä muistiinpanojentekemispaikka olla kaunis ja siisti? Vinkkejä tämän ongelmakohdan siistimiseen?

6 kommenttia:

  1. Oisko omiaan sellanen vanhanajan kirjepaperilaatikko? :-)

    VastaaPoista
  2. Millainen on vanhanajan kirjepaperilaatikko? Taitaa olla aukko sivistyksessä mulla :-)

    VastaaPoista
  3. Niitähän oli monenmoisia (ainaki vanhoista elokuvista päätellen :-)), niissä säilytettiin kirjepaperit, -kuoret ja kynätkin kai sulkakynien jälkeen. Nykysin ihan marketeissakin näkee sellasia joita vois ajatella tätä varten, tosin en nyt löyä tähän hätään netistäkään kuvia. Postaan jos löyän. Esim. Kodin 1:ssähän on vaikka mitä lootaa siinä heti sisään tullessa, eri asia tietenkin passaako tyyliin... :-)

    VastaaPoista
  4. Okei, ilmoittelepa jos löydät mulle sopivan :-) Tässä kohtaa on se ongelma, että jos tuohon laittaa jonkun laatikon, niin sehän sitten varmasti täyttyy! Siksi olen yrittänyt pitää nuo kotelot ja rasiat mahdollisimman pienenä, ja nekin on nyt ääriään myöten täynnä. Kalenterin ajattelin joka tapauksessa ripustaa seinälle, turha sitä on tuossa tasolla makuuttaa.

    VastaaPoista
  5. Itselläni on keittiössä yhdellä tasolla ihan tarkoituksella (koska sinne ne luontevasti kertyvät ja ovat helpoiten otettavissa käyttöön) paperitavaraa, posteille paikka (kirjeet, ei lehdet) sekä kynät, sakset ja muut semmoiset. Tila pysyy siisteimpänä itselläni, kun purkit, joissa eri asiat säilytetään, ovat kannellisia. Siinä on toki se riski, että jättää paperit kiireessä kannen päälle, joten purkkien kansien olisi syytä olla helposti avattavat. Kynät ja sakset ovat kätevät minusta jossain mukissa tai tölkissä, kaikki siististi samassa ja siitä helppo napata käyttöön.

    Purkkien on hyvä olla riittävän kokoiset, muuten niihin ei tule laitettua papereita ym, jos ne ovat aina täynnä.

    Tämmöinen idea, joka itsellä toimii :)

    terkuin uusi lukija turusta

    VastaaPoista
  6. Hei Anonyymi Turusta: Juuri noin minäkin ajattelen, että jos kotona on paikka, jossa luontevasti tai usein jotain asiaa tehdään (niin kuin vaikka posteja käsitellään), niin kodin pitää mukautua siihen eikä päinvastoin. Käytännössä on kuitenkin niin, että arjessa ei jaksa venyä toimimaan epäkäytännöllisten ratkaisujen mukaan.

    Kiitos vinkeistä - riittävän iso koko säilyttimille ja kannet voisi olla juuri se juttu!

    VastaaPoista

Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!