lauantai 30. elokuuta 2014

Elokuun kukkijat

Tarkoitukseni oli kuvata tänä kesänä kaikki puutarhan kukkijat, tai ainakin niistä kauneimmat, mutta pääasialliseen sesonkiaikaan, eli heinäkuussa, heiluin puutarhassa ihan muiden välineiden kuin kameran kanssa. Ja sitten oli liian kuuma. Ja blogi oli ylipäätään vähän kesäterässä. Ja niin edelleen, mitä näitä selityksiä on. Kesäkuun kukkijoista löytyy tarinaa ja kuvia täältä.

Tänään kävelin pihassa katselmoimassa tilannetta. Nyt kukkivat kesän viimeiset sitkeät sissit, ne, joiden kukkiessa tietää, että kesän loppu on lähellä.

Syysleimu on nimensä mukaisestikin syksyn kukkija. Mokoma syysleimu on minulle mysteeri. Se katosi kukkapenkistäni välillä melkein kokonaan eikä ainakaan kukkinut, mutta nyt se on herännyt henkiin. Jo keväällä kiinnitin huomiota, että muutamia syysleimun varsia nousi esiin. Ja nyt se sitten kukkii! Ihanaa.


Yksi kaikkein luotettavimmista kasveistani on kaunopunahattu. Se on terve kasvi ja uskollinen. Joka kevät se nousee maasta rutiinilla ja samalla rutiinilla pullauttaa esiin kukkansa loppukesästä. Olen joskus kasvattanut kasvia siemenestäkin, mutta en enää muista onko jokin osa kaunopunahattupuskastani omien viljelmien tulosta. Ehkä ei.

Kaunopunahattua voi lämpimästi suositella jokaiseen puutarhaan. Se on helppohoitoinen ja terve kasvi ja lisäksi vielä näyttävä, suurikokoinen perenna, jonka kukinta on todella hieno.



Ja tietenkin meillä kukkii myös peruna! Olen tänä kesänä ensimmäistä kertaa laittanut multiin siemenperunoita. En ole vielä yhtään vartta nostanut ylös, joten en tiedä olenko menestynyt perunankasvattajana. Eikös ne perunat näihin aikoihin pidä nostaa? Pitäisiköhän pyytää töistä perunannostolomaa ja lapselle koulusta myös. Minullahan onkin ehkä kymmenkunta perunanvartta tuolla...

En muistanutkaan, että perunalla on näin kaunis kukka.


Lisäksi pihalla kukki vielä purppurapunalatva, jokin violettikukkainen maksaruoholajike, punaväriminttu, kurjenpolvi, tulikellukka, kuunlilja ja päivänlilja sekä tietysti hieman ränsistyneet kesäkukkaistutukseni. Kurjenpolvi, tulikellukka ja päivänlilja kukkivat jo toista kertaa tälle kesällä, on selvästikin ollut suotuisa kesä, kun perennat ehtivät kahteen kertaan kukkia.

Jännityksellä odotan ehtiikö kullerokin kukkia toiseen kertaan - toisinaan se sattuu sille päälle.

2 kommenttia:

  1. Hei! Olen juuri vasta löytänyt blogisi, enkä siis tiedä miten hyvin olet perillä noista puutarhajutuista. Otti kuitenkin silmään tuo syysleimujen katoaminen. Itse en ole mikään superpuutarhuri, mutta sen tiedän, että leimukukat häviävät itsestään, ellei niitä jaa. Tuo uudestaan "henkiin herääminen" kuulostaa siis erikoiselta, jos ei niille ole tehty mitään. Kiitos vielä ensivilkaisun perusteella mukavasta blogista, täytyy jatkaa seuraamista:-) T: eukko etelä-pohjanmaalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun syysleimut ei koskaan edes ehtineet sille asteelle, että niitä olisi voinut jakaa :-) Ne vaan eivät penkissä viihtyneet ja kuolivat pois. On kyllä mahdollista, että olen istuttanut tuohon jonkun uuden viime syksynä, en kuollaksenikaan muista. Myös muuten tuota kukkapenkin kohtaa on myllätty, kun siirsin siitä yhden pensaan pois - ehkäpä siinä samalla syysleimut jotenkin aktivoituivat uudelleen. Tai olen lannoittanut ja kalkinnut paremmin tänä vuonna? Vaikea sanoa...

      Kiva kun tulit lukijaksi!

      Poista

Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!