Minimalismin maltillinen siipi

Tänään jäin miettimään, miten ja missä herkistyin ajatukselle, että ylimääräinen tavara kodissa olisi taakka. Ehkä alkusysäyksen sain Onneksi-palvelujen Katriinalta - joka ei silloin vielä ollut "Onneksi-palvelujen Katriina" vaan ihan vain ystäväni Katriina - kun tulin tietoiseksi järjestämispalveluista ja ammattijärjestäjän toimenkuvasta, ja siitä, että on ihmisiä, jotka tarvitsevat "ammattiauttajaa" kaaoksensa selvittämiseen. Herkkyyskautta oli sysäämässä liikkeelle myös oman kodin tilanne, jonka olin diagnosoinut liian vähäisiksi säilytystiloiksi ja puuttuviksi neliöiksi, ja tätä tuskaa seurannut oivallus, että kyse saattaakin olla liiasta tavarasta.

Jonkun ihmeellisen onnenkantamoisen kautta törmäsin minimalismin käsitteeseen, ja aloin lukea erityisesti Minimalismin ilo -blogia. Löysin myös Mekaselskan ja Arkijärjen sekä ihan vasta tänään Keep It Simple -blogin.

Minulle minimalismi on ennen tarkoittanut - enkä vieläkään suostu tätä kytköstä täysin purkamaan - sellaista sisustustyyliä, jossa suositaan avaria, väljiä tiloja, tyhjiä pintoja ja vähäistä tavaramäärää, usein myös valkoista tai muita vaaleita värejä suurina yksivärisinä pintoina sekä modernia muotokieltä huonekaluissa ja kodin tavaroissa.

Kun nyt tätä aihepiiriä olen tässä pyöritellyt mielessäni, voin nyt jo reteästi sanoa, että minun elämääni kuuluvat nykyisellään olennaisena osana tavoite vähentää tavaroiden määrää kodissamme sekä pyrkimys elämän yksinkertaistamiseen, "hitaaseen elämään" ja olennaiseen keskittymiseen.

Uusia ohjenuoriani ovat esimerkiksi:

• "Keskity siihen mitä teet, tee nautiskellen. Älä urakoi."
• "Elämässä on vain vähän epämiellyttäviä asioita, joita on pakko tehdä. Jos minusta tuntuu, että aikaani ja energiaani kuluu asioihin, joista en pidä, minun täytyy muuttaa jotain. Muutos on mahdollinen." 

Minun minimalismini on ja tulee olemaan juuri Minun Minimalismiani. Jonkun mielestä saatan olla valeasuinen minimalisti, feikkiminimalisti, teeskentelevä wanna-be-minimalisti.

Nimittäin:

1. En voi sietää asian vetämistä överiksi. Minimalismin pointti on helpottaa ja yksinkertaistaa elämää, mutta eikös vaan olekin keksitty sen seitsemän sääntöä ja periaatetta, joita kunnon minimalisti noudattaa. On tämä P333, sitten on se tuhannen tavaran haaste, Facebookissa voi lähteä mukaan karsimaan yhden tavaran päivässä, lasketaan vaatteita ja luodaan prosesseja. Eikö riittäisi ihan vaan, että kiinnittää arjessaan huomiota siihen, ettei talo täyty ääriään myöten tavaralla? Onko ihan pakko alkaa minimalistiuskovaiseksi? Eikö saanutkaan vaan relata? Minä en ala.

2. Tavaroiden karsimisen ulkopuolelle jäävät vaatteet, kengät ja käsilaukut. Rivien välistä olen lukenut, että moni minimalisti on kokenut suuren, epäyhtenäisen vaatevaraston ahdistavana muun muassa siitä syystä, että aamuisin pitää käyttää aikaa sopivan vaateyhdistelmän löytämiseen. Minulle taas vaatteiden yhdisteleminen aina uusin ja erilaisin tavoin on suuri ilo. Käytän itse asiassa harvoin täsmälleen samaa yhdistelmää, vähintäänkin korut, huivit ja kengät vaihtelevat. (Totuuden nimissä täytyy sanoa, että tämä pätee vain ns. julkipukeutumiseen. Kotona köntystän hyvinkin viikon samassa setissä.) Monelle minimalistille näyttää olevan luontaista maanläheinen ja rento pukeutuminen. Minä taas luopuisin yhdestä suurinta nautintoa tuottavasta elämänalueestani, jos ulottaisin minimalismipyrkimykset pukeutumiseen. Eli tässä asiassa toimin kuten ennenkin: jos vaatteeni eivät mahdu kaappiin, hankitaan lisäkaappi.

3. Estetiikka ennen kaikkea. Palaan siihen minimalismin määritelmään - minulle tässä on ensisijaisesti kyse estetiikasta ja sisustamisesta, toissijaisesti elämänfilosofiasta. Se elämänfilosofiapuoli on tullut vähän kaupan päälle, kun pikkuhiljaa olen alkanut ajatuksissani tehdä kytkentöjä tavarasta luopumisen ja muun luopumisen välillä. Silti minulle minimalismin pääasiallinen yllyke on edelleen tehdä tilaa kodissani, koska minusta avarat tilat ovat kauniita ja niissä yksittäiset kauniit tavarat ovat eniten edukseen. Usein tämä tarkoittaa myös uusien sisustuselementtien hankkimista. Minun minimalismini ei ole läheskään yhtä kulutuskielteistä kuin monen muun.

Näillä raja-arvoilla nyt sitten etenen jääräpäisesti valitsemallani tiellä. Aion johdonmukaisesti helliä tätä uutta untuvaista herkkyyttäni suhteessa tavaramääriin, karsimiseen, luopumiseen, kierrättämiseen, järjestämiseen, avariin tiloihin, keskittymiseen, elämän laadukkuuteen ja muihin sellaisiin ihaniin asioihin. Saapa nähdä mihin tämä tie vielä vie.