Megabileet niin sanotusti perhepiirissä

Vappuaattoa vietettiin taas niin sanotusti perhepiirissä. Niin sanotusti sen vuoksi, että eihän tässä toki ihan oikeasti pelkästään omasta perheestä ollut kyse, mutta meidän naapurusto on siinä määrin yhteisöllismielisesti yhteenhitsautunut, että katson laajasti ymmärrettynä perheeseen kuuluvan kymmenisen lasta ja heidän aikuisensa puolenkymmenestä taloudesta.

Juhlien luonteeseen kuuluu, että porukkaa valuu sisään ja ulos ja vaihtaa paikkaa illan mittaan, ja syöminkejä ja ilonpitoa harjoitetaan monenlaisilla kokoonpanoilla. Joskus sitä tutustuu uusiinkin ihmisiin, kun "perhe" tuo vieraitaan mukanaan, mutta toisaalta tuntuu siltä, että myös vieraat alkavat hiljalleen sulautua suurperheeseen kun muutamat uudet vuodet ja vaput on yhdessä vietetty.

Vappuaaton illallisen söimme ja alkuillan vietimme meidän viereisessä naapuritalossa, jonka interiööreistä näppäsin myös pari kuvaa. Rakastan tämän talon arkkitehtuuria, ja talon emännällä on pistämätön sisustusmaku - vaikka hän omasta mielestään ei ole saanut taloa sisustetuksi vielä juuri ollenkaan.

Ruuat laittoi jälleen kerran lyömätön kaksikko, mieheni ja naapurinisäntä. Meitä on siunattu aviomiehillä, joilla homma hoituu. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta (eikä varmasti viimeinenkään), kun kaksikko toteaa, ettei emännillä ole illalle minkäänlaista pläniä, ja ottavat homman haltuun: suunnittelevat menun, käyvät kaupassa, laittavat ruuan ja kattavat pöydän. Rouvat käyvät sitten aterioimaan.

Tällä kertaa pöydässä oli peruna-avokado-salaattia kera jogurttikastikkeen, uunikasvikset sekä grillattu naudan entrecote. Jälkiruuaksi naapurinemäntä laittoi tiramisukakkua, mutta siinä vaiheessa talo oli jo täynnä muitakin naapureita ja heidän vieraitaan, ja jälkiruuaksi ilmaantui myös valtava vadillinen munkkeja.

Vappu on opiskeluajoista lähtien ollut yksi lempijuhlistani. Lapsena vappua ei juhlittu mitenkään erityisesti, mutta yliopistoaikojen vaput olivat aivan kertakaikkisen ikimuistoisia, varmaankin osaksi siitä johtuen, että heilastelimme ahkerasti teekkarien kanssa. Teekkarit jos ketkä osaavat vapunvieton. Ja niitä vappuja juhlittiin perusteellisesti useampi päivä.

Niistä vuosista lähtien vappu on ollut minulle aivan erityinen juhla - jopa siinä määrin, että jumitin tietyissä traditioissa kiinni kynsin hampain. Viime vuosina olen hellittänyt esimerkiksi vappupäivän piknikistä, ja vapusta on pikkuhiljaa tullut grillikaudenaloitusjuhla ja - no niin "perhepiirin" kotioloissa vietettävä juhla.