Novitan kotoisa syksy

Ostin Novitan syksynumeron. Olin hieman pettynyt sisältöön. Ja samaan hengenvetoon pitää todeta, että käsityölehti on aina käsityölehti - ne ovat aina ihania. Niitä voi selailla kerran jos toisenkin. Ja selailla vielä uudelleen. Ja laittaa hyllyyn ja ottaa jonkun ajan päästä taas esille ja sitten selailla taas.

Tämän lehden neulemallisto on niin mahdottoman maanläheistä tyyliä, että! Lehden pääartikkeli on kuvattu luomutilalla, jossa kasvatetaan lampaita. Kuvat ovat toki kauniita, mutta mallien stailaus on sitä tyyliä, jota aikoinaan näki 90-luvulla saksalaisten opiskelijatyttöjen keskuudessa: isoja villapaitoja, hapsottavia hiuksia, hieman kulahtanut värimaailma.

Tätä linjaa näkyy nykyään paljon lehtien sivuilla, lienee siis uusi trendi. Minä en kuitenkaan taida vielä luopua ladylike-tyylistäni.

Tämä alla oleva paita on kylläkin ihana. Toteuttaisin sen ehkä mustana ja ilman korkeaa kaulusta.

Jos minulla olisi pieni tyttö, neuloisin alla olevan kuvan villatakin. Myös vauvanpeitto on kiva. Muistaakseni tuon vauvanpeiton ohje löytyy myös pinkin Onni-langan kääreestä, hipeltelin nimittäin juuri tuota lankaan taannoin kaupassa. Olikohan vielä niin, että peitto syntyy yhdestä kerästä.

Novitan 7 veljestä -lankaperheeseen on jälleen tullut uutuuksia. Olen aivan hullaantunut tähän Viidakko-sävyyn, jossa vuorottelevat musta ja valkoinen. Lopputulos on kuin valkoisen tiikerin turkki, verratkaapa vaikka tähän! Mitä tuosta voisi kutoa? Jonkun pienen topin ehkä? Miten olisi hame? Ehkä liian raju?

Joitakuita geometristen kuvioiden ystäviä saattavat ilahduttaa lehden ohjeet sisustustekstiileihin. Kudotut tyynyt ovat kivannäköisiä, mutta ehkä kuitenkin liian retroja meidän kodin tyyliin.

Sokerina pohjalla: neulekoulussa opetetaan neulomaan erilaisia palmikkoja. Kehtaanko myöntääkään, että minä en osaa neuloa palmikkoa, tai en ole koskaan yrittänytkään. Olen olevinani joku käsityöihminen ja palmikkoa en osaa!

Tarkemmin ajatellen Novitan syyslehdessä oli aika paljonkin kivoja juttuja. Käsityölehtiinhän liittyy sellainen ilmiö, että harvemmin tulee toteuttaneeksi montaakaan mallia, ainakaan useampaa per lehti, mutta ideat jäävät elämään ja kumpuilevat esiin myöhemmissä projekteissa pitkänkin ajan päästä.

Ei kannata heivata lehteä ensivaikutelman perusteella - katsopa vain, niin jo kahden vuoden päästä haluan ehdottomasti toteuttaa tästä lehdestä sen kaikkein lammasmaisimman villiksen.