keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Potager - hyötykasveja ja silmänruokaa

Tomaattini sinnittelevät terassilla, mansikantaimia on luvassa naapurilta ja tänään kävin hakemassa muutaman siemenperunan, jotka sain Facebookin puutarhapalstan kautta. Kova on siis draivi saada hyötykasveja kasvamaan ja satoa kerätyksi tänäkin vuonna.

Mutta palataanpa vuoteen 2012, jolloin minulla ei vielä ollut kasvimaata, ja halusin sellaisen perustaa. Jo kevättalvella kävin arvioimassa ja mittailemassa kaavailemaani kasvimaanpaikkaa. Olin malttamaton - sulakaa jo lumet niin pääsen lapiota heiluttamaan!


Piirsin suunnitelman PowerPointilla (ja kuten kuvasta näkyy, en ole suurensuuri kuvankäsittelyguru, sen kertoo toki jo ohjelmavalintakin). Ideani viestittyy kuvasta joka tapauksessa: halusin sievän kaupunkilaiskasvimaan, jossa kasvatus tapahtuu laatikoissa ja ruukuissa, joka rajautuu kauniisti erilleen nurmikosta ja jota on mukava myös katsella. Keskimmäiseen, pyöreään astiaan voi halutessaan istuttaa vaikka kukkia koristeeksi. Kyseessä on siis hienosti sanottuna 'potager' eli ranskalainen keittiöpuutarha, jonka on tarkoitus tarjota myös silmänruokaa. Että ei mikä tahansa ryytimaa.


Keväällä ryhdyin toimeen heti kun lumet olivat sulaneet ja maakin oli sen verran jäästä vapaa, että sitä pystyi kaivamaan. Ja minähän kaivoin! Ensin mittasin alueen ja merkitsin sen kepeillä ja langalla, sitten kanttausraudalla kuutioin nurmikon sopiviksi lapiolla irrotettaviksi paloiksi.

Minun puutarhafilosofiani on sellainen, että perustukset pitää tehdä hyvin. Teoriassa kasvimaan voi kyllä perustaa suoraan nurmikon päälle esimerkiksi sillä tavalla, että ensin laitetaan sanomalehteä ja siihen multaa päälle, mutta minä poistin kulkualueilta nurmikon ja mullan kokonaan ja laatikoiden kohdalla tein kasvualustaa ylösalaisin käännetyistä ruohoturpeista.


Kulkualueiden "ojien" pohjalle laitoin maarakennuskankaan, ja sen päälle tuli kivimursketta kantavaksi kerrokseksi. Alla olevasta kuvasta näkyy millainen kasvualusta laatikoiden kohdalla on alimmaisena: siis ruohokuutioita ylösalaisin käännettynä.

Lopuksi vielä hakkasin lapiolla kuutiot rikki, jotta maa on kuohkeampaa. Tällä metodilla laatikoiden sisällä on loppujen lopuksi kasvualustaa puolisen metriä ellei enemmänkin, mikä riittää vaikka perunankasvatukseen. Jos kasvutilaa olisi vain laatikon korkeuden verran, viljeltävien kasvien  valikoima olisi pienempi.


Käytävät täytettiin murskeella, Kekkilän kasvimaalaatikot maalattiin samanvärisiksi kuin talon harmaat osat ja keskelle hankin ison pyöreän ruukun. Multana minulla on SiistiPihalta tilattu luomukasvimaamulta, jota hieman kritisoin sen savisuudesta. Viime vuonna paransin maata hevonsenlannalla ja olisikohan omaa ruokajätekompostiakin tullut tänne. Tänä vuonna aion myös käyttää maanparannukseen hevosenlantakompostia, jota nykyään saa kätevästi ostetuksi säkeissä.


Murskeen päälle laitoin katteeksi pientä rantakiveä, joka on minusta tosi nättiä. Lisäksi se tuntuu mukavalta paljaan jalan alla. Haittapuoli tässä niin kuin monessa muussakin katteessa on, että puhtaanapito vaatii hieman työtä. Rikkaruohot kasvavat ihan missä vain ja lisäksi männynneulaset pitäisi kerätä pinnasta pois, jos haluaa siistin vaikutelman. Onneksi hyvä perustus varmistaa sen, että rikkaruohot eivät nouse mistään syvemmältä, vaan ne on erittäin helppo nyppiä pinnasta pois.


Ekana vuonna potagerissani kasvoi suunnitelman mukaisesti porkkanaa, hernettä ja ruusukaalta, lisäksi salaattia. Viime vuonna oli pääasiassa porkkanaa ja pyöreässä ruukussa kukkaistutus keijunmekosta ja samettikukista.

Loppusyksystä istutin toiseen laatikkoon amppelimansikat (jotka eivät sitten olleetkaan talvenkestäviä, ja sain siivota ne nyt keväällä kompostiin) sekä ruohosipulia, joka iloisesti leviää ja ilahduttaa myös kukinnallaan. Olen saamassa naapurinrouvalta mansikantaimia, ja lisäksi laitan ainakin sipulia ja salaattia. Porkkanoiden kanssa on vähän siinä ja siinä, ne nimittäin pitäisi kylvää melko aikaisin, jotta ehtisivät täällä pohjoisessa kasvaa kesän aikana hyvänkokoisiksi. Taisivat jäädä porkkanat tältä kesältä.


Tänä kesänä on tosiaankin moni suunnitelma jäänyt suunnitelmaksi, eivät oikein etene toteutusvaiheeseen. Yritän kuitenkin olla armollinen itselleni: puutarhanhoidon pitää olla nautinnollista eikä hampaat irvessä suorittamista. Jos menee suorittamiseksi, siirrän itseni sohvalle röllöttämään ja meditoimaan - toisin sanoen keskittymään kaikkeen sellaiseen, mikä tuo hyvää mieltä ja vähentää ahdistusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!