Käsitöitä tien päällä

Minä kun lähden reissuun, käsityöt lähtevät mukaan. En pysty, en kertakaikkiaan pysty, olemaan matkalla ilman mitään mahdollisuutta käsillä tekemiseen. Käsityö pitää olla mukana niitä hetkiä varten, kun istuskelee tapaamiensa ihmisten kanssa rupattelemassa tai katsoo hotellihuoneessa telkkaria tai herää keskellä yötä eikä saa unta, tai vain hetkittäisiä tylsyydenaikoja varten.

Käsityö auttaa rentoutumaan ja se tuo mukavaa kotoisaa rutiinia ja rakennetta myös matkustuspäiville. Matkallakin saattaa tulla katsoneeksi televisiota, enkä minä jaksa keskittyä televisio-ohjelmiin, jos ei ole käsityötä samalla tehtäväksi. Jo pelkästään tästä syystä käsityö kulkee aina mukana.

Olen kerran Helsingissä etsinyt epätoivoisesti hotellini lähellä olevista kaupoista pientä määrää villaa ja huovutusneulaa, kun ajatus illasta hotellihuoneessa ilman käsityötä alkoi tuntua ahdistavalta. Silloin päätin, että minulle ei koskaan enää käy näin.

En tietenkään ota mukaani sitä kaikkein suurinta kudinta, jota olen jo neliömetrin verran kutonut. Sellaiset vievät matkalaukusta liikaa tilaa. Myöskään suurta keskittymistä vaativaa pitsineuletta tai virkkuuta, jossa pitää koko ajan laskea kerroksia ja silmukoita, ei kannata ottaa mukaan. Kun ottaa virkkuun esille viideksitoista minuutiksi lentokentän portilla ennen koneen lähtöä tai kutoo muutaman kerroksen osallistuessaan kokoukseen, ei pysty keskittymään ohjeeseen.

Matkoja varten pitää olla pienikokoisia, helppoja töitä. Pieni lankakerä mahtuu mukaan tai kymmenen grammaa huovutusvillaa.

Viime viikonloppuna ja tämän viikon ensimmäiset päivät olen ollut minireissulla Helsingissä ja äitini luona Etelä-Savossa. Matkakäsitöinä mukana on ollut vajaa kerällinen pinkkiä lankaa ja puikot, joilla on syntynyt 15 cm x 15 cm kokoisia lappuja, joista aikanaan kokoan vauvanpeiton. Ennen kuin matka on ohi, luulen kerän muuntuneen lapuiksi. Tällä hetkellä huolestuttaa riittävätkö tykötarpeet koko matkan ajalle.

Mukana on myös myös vähäinen määrä violettia villaa ja huovutusneula. Matkan aikana on syntynyt jo puolenkymmentä huopapalloa.

Näissä töissä on kummassakin ongelma: eivät sovellu lentokoneeseen otettavaksi, koska näiden kanssa ei pääse turvatarkastuksesta läpi. Huovutusneulan kanssa en edes kuvittele yrittäväni, ja metalliset neulepuikot sallitaan joskus, joskus ei, joten en ota riskiä. Käsityöt menevät siis ruumaan, ja lentokentällä ja koneessa on keksittävä muuta viihdykettä.