Puutarhamotivaation heruttelua

Kylläpä on ollut hidasta liikkeellelähtö puutarhahommien kanssa tänä vuonna, huh huh! Kevät on toki aikaisessa, mutta minulla on normitalvenakin ollut jo maaliskuun lopussa kylvöt tehtynä, ja tässä vaiheessa kevättä jo viidakko olohuoneessa. Parina viime keväänä olen kasvattanut siemenestä tomaatit ja vaihtelevasti samettikukkia, kaaleja, aitoelämänlankoja, sokeriherneitä ja mitä kaikkia.

Tältä näytti meidän olohuoneessa toukokuussa 2012.

Samana vuonna toukokuun lopulla lasiterassillamme oli tällaisia kummituksia (tomaatintaimia), ja joka aamu kävin tarkistamassa taimivauvojen voinnin.

Tänä keväänä en ole tehnyt mitään kylvöjä. Ai miksikö? Ei vain ole huvittanut. Aika aikaa kutakin ja niin poispäin. Ja tähän taas lempilauseeni: Vannomatta paras - saatan hyvinkin ajaa hurauttaa puutarhaliikkeeseen ja ostaa päräyttää tomaatintaimet vielä.

Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa tälle keväälle pihatöihin. Haravoin ehkäpä vajaan kymmenen neliön verran ja siivoilin yhdestä kukkapenkistä talventörröttäjiä. Piha on täynnä lupausta tähän aikaan vuodesta, ja eiköhän ne mahlat ala minussakin virrata, kun käyn tuolla joka ilta vähän multia kuopsuttelemassa.

Sitä kuopsuttelumotivaatiota yritän herutella katselemalla näitä keskikesän kuvia kesältä 2012.

 

Kaunopunahatut kukkivat loppukesällä.

Siemenestä kasvatettu keijunkukka kukki ensimmäistä kertaa.

Isosamettikukat ja aitoelämänlanka olivat myös kevään 2012 omia kylvöjä.

Nauhukset viihtyvät metsänsiimeksessä.

Nyt alkaa olla ilmassa jo jännitteitä: Miten ovat talven aikana muhiutuneet kaksi puutarhajätekompostiani ja yksi biojätekomposti? Nouseeko maasta yhtään sipulikukkaa? Tuliko tappioita vähälumisen talven vuoksi? Ja yksi asia minun pitää puutarha.netistä selvittää hetimiten, nimittäin miten lamohietakirsikka sietää leikkausta?