Synttärimuistoja Allin Matalasta

Täytin viime syksynä 40 vuotta, ja järjestin noin neljällekymmenelle ystävälleni kemut oululaisessa Allin Matalan juhlatilassa Toppilassa. Allin Matala on aivan suurenmoinen paikka tämän kokoisten ja tyylisten juhlien järjestämiseen - en suoraan sanottuna parempaa tilaa pysty kuvittelemaan.

Panimomiljöön rosoisuus antaa juhlalle romanttisen karheat puitteet, jotka ovat kaukana turhasta söpöstelystä. Täällä on tiiliseinää ja kattoparrua, karskeja pylväitä, lautalattiaa ja laattaa. Pääjuhlatilan lisäksi on keittiö, eteistilat ja tietenkin WC:t. Minusta kaikki tilat olivat siistejä ja mukavasti sisustettuja.

Tila on passeli vaikkapa pienille tai keskikokoisille häille, koska karskinrouheassa ympäristössä voi somistaa ja kattaa loppujen lopuksi ihan millaisella tyylillä tahansa. Parhaiten toimii minusta suhteellisen eleetön, ja kaikkea muovimaisuutta välttävä somistus. Oulun Olutseura piti juuri viime viikonloppuna 25-vuotisjuhlansa samassa paikassa, joten tämä tila kyllä taipuu monenlaisen tilaisuuden näyttämöksi.

Minun nelikymppisissäni tila pystyttiin kalustamaan väljästi niin että ihmiset pystyivät liikkumaan vaivattomasti ja tuoleja ei tarvinut laittaa kovin tiheästi pöytien ääreen. Huomattavasti tiiviimpikin pöytä- ja tuoliryhmittely olisi ollut mahdollinen. Allin Matalassa voi järjestää jopa 80 hengen tilaisuuksia.

Minun suunnittelemani kattaus oli suhteellisen yksinkertainen, mutta olin kuitenkin ostanut joitakin kattauselementtejä ihan tätä juhlaa varten. Värimaailma oli valkoinen, vihreä ja violetti - yksi lempiväriyhdistelmistäni.

Aina kahta ruokailijaa kohden oli yksi Jukka Rintalan suunnitteleman kertakäyttöliinan pätkä poikittain. Kullekin ruokailijalle oli kankainen ruokaliina (pitopalvelusta vuokratut). Ruokaliina oli sidottu silkkinauhalla, johon oli pujotettu origamikurki. Origamilinnuissa oli kussakin yksi itämainen viisaus, joka liittyi vanhenemiseen, ikään, hyvään elämään ja sen sellaisiin sopiviin teemoihin. Neljänkymmenen origamikurjen taitteleminen oli ihanaa puuhaa!

Muutenkin kantava ajatukseni kattaukselle, somistukselle ja ruualle oli itämaisuus. Noutopöydän valikoimassa oli limemarinoituja katkaravunpyrstöjä, kanateriyaki-vartaita, nuudelisalaattia, mangosalaatti, ja pääruokana chili-inkiväärihärkää basmatiriisin kera. Tarjoilut tilasin Juhla-Nekasta, joka olikin loistava pitopalvelu. Juhla-Nekan Riinan kanssa tuntui, että toimimme aivan super-saumattomasti yhteen, ja kaikki sumpliminen onnistui vaivattomasti.

Jälkiruuaksi oli ihania täytekakkuja, jotka naapurinrouvat olivat leiponeet, he kun ovat aivan professionaaleja leipomaan kaikenlaisia mousse- ja hyydykekakkuja. En kovin pidä perinteisistä kermatäytekakuista, ja kun naapurinrouvat leipovat juuri sellaisia kakkuja, joista tykkään, oli kätevää, että sain tilata kakut heiltä.

Olin askarrellut pöytiin myös pienet kansiot, joissa oli pöytäseurueelle kysymyksiä, kuten: Keitä tässä pöydässä istui? Mistä illan aikana juteltiin? Mitä vinkkejä antaisit Tanjalle vanhenemiseen liittyen? Näistä tuotoksista syntyi sympaattinen muistokansio juhlista - sain hulvattoman hauskoja ja viisaita vinkkejä loppuelämääni varten, ja tällä tavalla pääsin vähän osalliseksi kaikkien juhlijoiden keskusteluista, koska itseään ei voi kloonata istumaan jokaiseen pöytään koko illan ajaksi - vaikka se mukavaa olisi ollutkin, kloonit olisivat sitten voineet raportoida minulle.

Kattauksessa halusin panostaa myös astioihin. Olen senlaatuinen nirppanokka, että nyrpistelin Allin Matalan melko matalille "viinilaseille" enkä sitten kelpuuttanut niitä kattaukseen, vaan vuokrasin pitopalvelusta viinilasit ja kuohuviinilasit. Tällaisista yksityiskohdista tulee minulle hyvä mieli ja todellinen juhlantuntu, ja kovin suurista rahasummista ei ole kuitenkaan kyse.

Opin jo aikoinaan häitäni järjestäessä, että juhlia suunnitellessa ei ole oikea aika säästää, ennemminkin harmittamaan jää se, jos ei ole panostanut kunnolla, vaan alkaa pihistellä yksityiskohdissa. Kun kerta juhlitaan, juhlitaan tyylillä. Laskut tulevat maksetuksi sitten aikanaan.

Olin tilannut juhliin kaksi kukka-asetelmaa, yhden pienemmän lahjapöytää koristamaan ja suuremman noutopöytään. Tykkäsin näistä asetelmista valtavasti, ja ne olikin niin laadukkaasti tehty, että kestivät meillä kotona vielä viikkokausia juhlien jälkeen.

Suosittelen lämpimästi pippaloiden pystyyn pistämistä aina kun se vain on mahdollista. Olin itse jo aikaa sitten päättänyt, että nelikymppisiäni juhlitaan isosti, ja sen päätöksen pidin. Juhlien järjestäminen jo itsessään oli todella mukavaa, ja kun vielä kaikki onnistui suunnitelmien mukaan, ja vieraatkin viihtyivät, voin olla tyytyväinen.

Juhlien jälkeen oli jonkun aikaa todella tyhjä olo. Nyt kun synttäreistäni on kulunut jo puoli vuotta, tuntui taas hauskalta palata näihin kuviin.

Varsinaisesta bileporukasta en viitsi blogiin laittaa kuvia, pidettäköön ne pienemmän piirin levityksessä, vaikka hulvaton tunnelma toki niistä kuvista välittyisi paremmin. Puheita pidettiin, leikkejä leikittiin, tanssittiin, laulettiin SingStaria. Viiniä ja olutta kului uskomattomat määrät - onneksi en ottanut pitopalvelun vinkkejä juomien määrien arvioimisesta vakavasti vaan varasin juomamäärät luottaen siihen, että tunnen ystäväpiirini...

Itse hymyilen kaikissa minusta otetuissa kuvissa ääliömäisen tyytyväisen näköisenä - parasta säästää blogosfääri siltä näkymältä!