Siitä huolimatta, että olen ajautunut tekemään työurani korkean teknologian firmassa ja vieläpä sen tietohallinto-osastolla (IT:tä insinööreille, halleluja...), en todellakaan ole mikään teknologiafriikki. Yritän välttää teknisten vempeleiden kanssa pelailua viimeiseen asti.
Mutta kameroihin suhtaudun lempeydellä ja äidillisellä päättäväisyydellä.
Canon EOS 1100D:stä löysin hetkosen vimputtelun jälkeen ne toiminnot ja säädöt, joita osaan järjestelmäkamerassa ylipäätään käyttää. Minulla oli apuna vain pikaopas, mutta sepä ei manuaalisista säädöistä kertonut mitään. Kyllä minä tuon kanssa osaisin olla, vaikka jumalaisen intuitiivisella käyttöliittymällä ja ihanilla pikkuohjelmilla (esim. miniatyyri) varustettua samsungiani on edelleen ikävä. Minulla on harkinnassa ostaa jokin Canon EOS -perheen edistyneempi jäsen, esimerkiksi D70, tuohon Samsungin rinnalle. Tosin aion ennen ostopäätöstä käydä hiplaamassa myös Nikonin vastaavan hintaluokan digijärkkärit läpi.
Tulipas pitkä alustus - joka tapauksessa nyt on niin, että uuden Mixrack-lehtitelineemme kuvat on otettu naapurinrouvan canonilla.
L-kokoinen Mixrack on varsinainen tilaihme. Vaikka sanomalehti ei mahdukaan siihen kaksinkerroin taiteltuna, kuten aiempaan lehtikoriimme, tähän sulloutuu lehtimassaa valtavat määrät. Jostain syystä Mixrack näyttää siistimmältä kuin aiempi kangaskori, vaikka voisi kuvitella, että vaikutelma olisi epäsiisti, koska kaikki lehdet ovat näkyvissä. Ehkä siisteyden vaikutelman tuo napakka rautakehikko.
Portaiden alusta tuli tosiaan jotenkin siistimmän näköiseksi, vaikka vieläkään ei voi kameralla osoittaa vasemmalle päin tästä kuvasta ennen kuin olen saanut sieltä tavaraa myydyksi / löytänyt niille omat säilytyspaikat / heittänyt niillä vesilintua. Erittäin vähällä käytöllä ollut pikkutrampoliini tai jumppapallo, anyone? Sellaisia löytyy meidän portaiden alta.
Niin että mitä niistä verhoista, jotka otsikossa mainittiin? No sitä vaan, että tämän päivän pääasiallinen sisustusoperaatio oli verhoihin liittyvä. Sain vihdoin valmiiksi ikuisuusprojektini, eli työhuoneen verhot - tai siis sain kolmannen verhon ommelluksi, silitys ja ripustus ovat vielä tekemättä.
Toinen verhokohteeni oli ruokailutila. Minimalismin hengessä päätin olla ostamatta ruokailutilaan uusia verhoja, vaikka kovasti mieli teki, koska saan pian pöydälle uudet tabletit ja oven eteen uuden kynnysmaton, Chilewich-tilaukseni on nimittäin saapunut. Löysin ihan omasta kaapista vanhat verhot, jotka sopivat varmasti uusiin Chilewich-kamppeisiin vallan mukavasti, mutta olivat liian lyhyet ja vaativat siis pidennysoperaation. Ei ollut iso homma, mutta olen erittäin ylpeä itsestäni kun sen tein, tällaiset jäävät minulla nimittäin helposti roikkumaan.
Tänään on siis päivä hurahtanut nopeasti ja erittäin mukavasti kamera-asioita pohdiskellen, naapurin kameraa testaillen sekä verhoja ommellen. Ei pöllömpi päivä, sanokaa minun sanoneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jäikö jotain mielen päälle? Sano se täällä!